Vierailupäivä

Elokuun viimeinen päivä osoittautui ihanaksi päiväksi. Kun omistaa laajennetun perheen, eli omien lasten lisäksi melkein lapsia, saa myös olla melkein mummu. Tänään melkein tyttäreni saapui pikku-ukon ja Rinsessan kanssa luokseni. Sydän riemusta kiljahdellen menin rautatieasemalle heitä vastaan.

asemalla Pikku-ukko jo ilmoitti:" Nyt metroon"  Kalasataman kohdalla pikkumiehelle olikin oikein onnenpäivä kun näki niin paljon nostureita ja traktoreita.

Pienet metromatkustajat ihailivat kaikkea ympärillään ja Itökeskusta lähestyttäessä kuului tuttu kuulutus:" Tämä juna jatkaa Vuosaareen". Pikku-ukko vieressäni totesi "Täti valehtelee, ei tää oo juna vaan metro".

Olin kuullut, vaan en oikein uskonut että tämä nuoriso syö kaalikeittoa. Eilen keitin kattilallisen sitä ja hieman jännitin miten käy. Pikku-ukko söi mutta varsinkin Rinsessa suorastaan ahmi sitä. Uskomattomia lapsia. Tietenkin melkein mummulassa pätee mummulan säännöt, eli hemmotellaan lapsia. Hemmotteluksi kelpasi jäätelö ja kaurakeksit.

Pikku-ukko huolehti luonani valokuvauksesta, tässä muutama hänen otoksistaan.Valokuvaaja siis on 3,5 vuotias.

Aiemmin kerroin ottaneeni tänä syksynä itselleni haasteeksi huovutettujen tumppujen teon Purolangasta. Aloitin kutomaan niitä pojalleni. Kudottuina ne näyttivät tältä.

Alla oli 2 sohvatyynyä. Pesukoneesta poisotettuina muoto oli muuttunut.

Siitä alkoi venytys oikeaan muotoon. Sormet hellinä tein työtä ja tällaiseen muotoon onnistuin ne saamaan.

Ei niistä pojan käteen sopivia tullut, mutta toivottavasti sopivat tyttärelle. Isompia siis kutomaan jos aion pojille saada tumput.

Nyt olen varustautunut bambupuikoilla jotta n. viikon päästä alkavalla Lontoonmatkalla voin tylsät 3 tunnin lennot käyttää hyödyllisesti.

Ihanaista alkavaa syyskuuta!

Suurenmoinen elämä, eli XXL:ää

21.6.2011 se tapahtui, nimittäin sarveiskalvonsiirtoleikkaus vasempaan silmääni. Nyt Elokuun 14 pv piti olla päivä jolloin minut olisi uloskirjattu Silmäklinikalta ja olisin päässyt aloittamaan silmälasien hankintaprosessin usean vuoden odottamisen jälkeen. Toisin kuitenkin kävi. Kesäkuussa poistettujen tikkien jälkeen hajataitteisuus on alkanut kasvaa silmässä ja on nyt pahempi kuin ennen leikkausta. Tilannetta tarkkaillaan ja suurella todennäköisyydellä joudutaan leikkaus suorittamaan uudelleen, mutta milloin on täysin epävarmaa. Sain siis heittää haaveet lukemisesta tuonnemmaksi ja itseni kanssa käymäni keskustelun myötä päätin olla vaipumatta itsesääliin vaan jatkan elämää etsien iloja ja ilon aiheita muualta. Enhän voi tilanteelle mitään ja rämpiminen itsesäälissä tekisi elämästäni kurjaa, enkä sitä halua. Se ensimmäinen XXL oli huomata että vaikka näkö, tai pikemminkin sen puuttuminen tuo rajoituksia elämään on kuitenkin niin paljon ja monia asioita jotka tuovat iloa ja onnea jokapäiväiseen elämään. Olenkin asettanut tavoitteekseni saada silmälasit 4v päästä. Nopeampi tahti on sitten jos niin käy iloinen positiivinen yllätys. En jaksa surra vaan annan hevosen surra kun sillä on iso pää.

Joku oli ollut vallan turhautunut elämään eikä ollut osannut kanavoida ajatuksiaan mihinkään hyvään, sillä kotini läheisellä bussipysäkillä minua odotti tämä näky.

Kävin hieman lankaostoksilla. On syksy koska kutimen ottaa mielellään esiin. Ostin vain hieman 7 veljestä lintulankaa ja Purolankaa. Silmulangasta yksi kerä yhtä määrättyä väriä on edelleen hakusessa. Täytynee ihan Helsingin keskustaan mennä sitä etsimään.

Hieman olen jo ehtinyt kutomaan. Tuota Silmulankaa kaipaan äidilleni tulevaan hartianuttuun, josta sitä puuttuu ehkä puoli kerää. Entuudestan mulla oli jäljellä Polkulankaa ja tein tyttärelle kämmekkäät joista viimeistely vielä puuttuu.

Tämän syksyn kutomishaasteeksi otin huovutetut tumput, elämäni ensimmäiset sellaiset. Oli melkoisen hurjaa kutoa 8 puikoilla ja täytyy myöntää epäuskon hiipineen mieleen kun katselin ensimmäistä valmiiksi kudottua tumppua.

 Lähikauppassani, joka on melkein yhtiömme pihassa

oli XXL-päivät. Upeita tarjoustuotteita kotiutin sieltä ja näin siellä jotain jota jo vuosia olen etsinyt. Tosin olin etsinyt pientä ja nyt näin XXL kokoa olevan. Mietitytti koko, voinko sen kotiuttaa kun tilaakin on entistä vähemmän. En kun kuitenkaan arvannut lähteä kotiin miettimään, sillä tuotetta oli  ainoastaan yksi kappale, joten mukaanhan se lähti.

Vuosien tauon jälkeen minulla on siis taas Kumifiikus.

Suurenmoista syksyä jokaiselle! Etsitään päiviimme ilon aiheita!

Ei nimi miestä (naista) pahenna, ellei mies (nainen nimeä

Istuin eilen kahvikupposen ääressä tyttäreni kanssa. Ja johan sai kahvi kielenkannat laulamaan. Kun juttelimme kirjallisuudesta kääntyi keskustelu vanhoihin venäläisiin klassikoihin ja siihen kuinka vaatii totuttelua pysyä kärryillä kun ihmisiä on niin paljon. Siinä sitten tytär kertoi tietojaan venäjän opiskelunsa ajoilta, että venäjällä useimmiten on ei vain se oma nimi vaan myös vakiintunut lempinimi. (kaivatessasi lisätietoa Googleta Russian nicknames). Ehähdin siinä kysymään mikä mahtaisi olla isäni lempinimi. Nimittäin isän perunkirjoituksessa selvisi isällä olleen suomalaisen Johanneksen lisäksi myös venäläinen nimi Ivan. No isähän oli kotoisin nykyisen rajan itäpuolelta ja hän syntyi Venäjän vallan aikana.Lempinimi Ivanille on Vanja. Ja Ivan on sukua englantilaiselle John nimelle tarkoittaen Jumala on armollinen. Näin siis isällä oli sama nimi sekä suomeksi, että venäjäksi.

Kun siinä aikamme turistiin kävi ilmi että olen jokaiselle lapselleni antanut nimen joka on ikäänkuin perintöä isältäni. Esikoiseni oli suoraan Johannes, keskimmäiseni Juhana, eli väännös tuosta nimestä, juniorini puolestaan kantaa toisena nimenään Juhoa joka sekin periytyy samasta nimestä. Mutta entäs seniorini, tytär ei kai hän sentään? Tytär teki tutkimuksia nimensä Janita alkuperään. Mitäs sieltä löytyikään. Janita polveutuu espanjalaisesta nimestä Juanita joka on väännös Juan nimestä joka taas tarkoittaa Johannesta. Jos taas oletetaan Janita nimen tulleen ranskalaisesta nimestä Jeannette, joka on väännös nimestä Jean joka puolestaan tarkoittaa Johannesta.

Kun asiaa vielä hieman pohti huomasi ilman suuria johtolankoja äitini valinneen puolisokseen miehen jonka etunimi oli samaa sukua kuin äidin tyttönimi Johansson. Ja itse avioiduin miehen kanssa jolla oli "sama" nimi toisenanimenä kuin isälläni eli Juhani. Huh, huh! Minä joka psykologian tunneilla kovasti olin erimieltä Sigmund Freudin kanssa olinkin toiminut juuri Freudin oppien mukaisesti. Jälleen sai huomata ettei milloinkaan kannata sanoa:"ei koskaan" sillä melkoisella varmuudella tuon sanaparin joutuu syömään jossain vaiheessa elämää.

Tällaiset ajatukset pistivät turiseman tällä kertaa. Vielä taitaa olla kesää jäljellä vaikka aikaisin aamulla näinkin ja varsinkin kuulin kurkiauran lentävän pihamme yli. Nautitaan kesänrippeistä!

Tervetuloa ja tervemenoa

Taivaalle ole kovasti katsellut ja korvatkin sen ovat kertoneet että tervakolibrit ovat lähteneet. Hyvää matkaa heille ja tervetuloa takaisin ensi vuonna!

Viikko sitten kummastelin ja pällistelin jalkaani, sitä vähemmän turvonnutta.

Kylläpä vain, nesteet pukkasivat ulos ihon läpi. Ihan sitä piti lähteä lääkärisedälle näyttämään, joka ei kuitenkaan viitsinyt sitä katsoa saati sitten tutkia. Ihan en tyytyväinen ollut ja aattelin lisävalaistuksen ongelmaan olevan paikallaan.

 Pari päivää myöhemmin terveydenhoitaja oli jo kauhuissaan ja kutsui lääkärin paikalle. Omalääkäri tuntee minut ja vaivani ja siinä hän lattialla istui jalkani juuressa pudistellen päätään. Antibioottikuuriksi se meni. Nyt on kipu poissa ja nesteentulo lähes kokonaan loppunut. Ylläripyllärinä se jalka joka ei vuotanut ja joka on liki kolmen vuoden ajan ollut aivan muodoton möykky on pienentynyt ja alkaa jo pikkuhiljaa muistuttaa jalkaa.

Tervetuloa on tullut sanottua perheen uudelle jäsenelle. Ei, ei todellakaan lapset eivät ole vieläkään älynneet tehdä minusta mummoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Juniorini otti kuitenkin kissavauvan ja Juliet on aivan hurmaava pentu. Näinollen olen nyt mummo kahdelle tyttökisalle.

Jo jonkinaikaa kylpyhuoneeni lavuaari on korissut kuin kuolemankourissa. Asialle on pitänyt tehdä jotain. Aina se kuitenkin on jäänyt miettimisen tasolle. Tänäaamuna sitten tempaisin.

Lappasin lusikalla ruokasoodaa viemäriin, päälle etikkaa. Johan ne alkoivat kivasti kuohumaan. Kun kiehumisen ääni viemäristä lakkasi annoin kylmävesihanan vuotaa tovin ja avot olihan korina tipotiessään. Taas tuli todistettua kuinka yksi vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia. Nuo joka kodin perusaineet ovat tosi tehokkaita ja vielä kaikenlisäksi edullisia verrattuna kodin putkimiehiin.

Jos minä teen kirjoitusvirheitä niin tehdään niitä paremmisakin piireissä. Vai mitä sanotte tästä löydöksestä paikallisessa kaupassa.

Eipä muuta kuin rattoisaa viikonvaihdetta. Nautitaan kesän loppurippeistä ja elämästä yleensä.