Translate

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Suurenmoinen elämä, eli XXL:ää

21.6.2011 se tapahtui, nimittäin sarveiskalvonsiirtoleikkaus vasempaan silmääni. Nyt Elokuun 14 pv piti olla päivä jolloin minut olisi uloskirjattu Silmäklinikalta ja olisin päässyt aloittamaan silmälasien hankintaprosessin usean vuoden odottamisen jälkeen. Toisin kuitenkin kävi. Kesäkuussa poistettujen tikkien jälkeen hajataitteisuus on alkanut kasvaa silmässä ja on nyt pahempi kuin ennen leikkausta. Tilannetta tarkkaillaan ja suurella todennäköisyydellä joudutaan leikkaus suorittamaan uudelleen, mutta milloin on täysin epävarmaa. Sain siis heittää haaveet lukemisesta tuonnemmaksi ja itseni kanssa käymäni keskustelun myötä päätin olla vaipumatta itsesääliin vaan jatkan elämää etsien iloja ja ilon aiheita muualta. Enhän voi tilanteelle mitään ja rämpiminen itsesäälissä tekisi elämästäni kurjaa, enkä sitä halua. Se ensimmäinen XXL oli huomata että vaikka näkö, tai pikemminkin sen puuttuminen tuo rajoituksia elämään on kuitenkin niin paljon ja monia asioita jotka tuovat iloa ja onnea jokapäiväiseen elämään. Olenkin asettanut tavoitteekseni saada silmälasit 4v päästä. Nopeampi tahti on sitten jos niin käy iloinen positiivinen yllätys. En jaksa surra vaan annan hevosen surra kun sillä on iso pää.



Joku oli ollut vallan turhautunut elämään eikä ollut osannut kanavoida ajatuksiaan mihinkään hyvään, sillä kotini läheisellä bussipysäkillä minua odotti tämä näky.

Kävin hieman lankaostoksilla. On syksy koska kutimen ottaa mielellään esiin. Ostin vain hieman 7 veljestä lintulankaa ja Purolankaa. Silmulangasta yksi kerä yhtä määrättyä väriä on edelleen hakusessa. Täytynee ihan Helsingin keskustaan mennä sitä etsimään.



Hieman olen jo ehtinyt kutomaan. Tuota Silmulankaa kaipaan äidilleni tulevaan hartianuttuun, josta sitä puuttuu ehkä puoli kerää. Entuudestan mulla oli jäljellä Polkulankaa ja tein tyttärelle kämmekkäät joista viimeistely vielä puuttuu.



Tämän syksyn kutomishaasteeksi otin huovutetut tumput, elämäni ensimmäiset sellaiset. Oli melkoisen hurjaa kutoa 8 puikoilla ja täytyy myöntää epäuskon hiipineen mieleen kun katselin ensimmäistä valmiiksi kudottua tumppua.




 Lähikauppassani, joka on melkein yhtiömme pihassa



oli XXL-päivät. Upeita tarjoustuotteita kotiutin sieltä ja näin siellä jotain jota jo vuosia olen etsinyt. Tosin olin etsinyt pientä ja nyt näin XXL kokoa olevan. Mietitytti koko, voinko sen kotiuttaa kun tilaakin on entistä vähemmän. En kun kuitenkaan arvannut lähteä kotiin miettimään, sillä tuotetta oli  ainoastaan yksi kappale, joten mukaanhan se lähti.




Vuosien tauon jälkeen minulla on siis taas Kumifiikus.

Suurenmoista syksyä jokaiselle! Etsitään päiviimme ilon aiheita!

4 kommenttia:

  1. Kurjaakin kurjempi tämä sarveiskalvoasia.
    Oikea asenne, häntä pystyyn.
    Ahkerasti ovat puikkosi suihkineet. Usko huvikses pottusäkkilapasista tulee aimot talvivinkan estäjät. Vaikkei sitä uskoisi, kun ne tennispallomytyt pesukoneesta ulos kaivaa.
    Hienoja lintulankoja. ;o) minnkähänlaista lankaa olis kottarainen? Mustavalkeaa vai krumeluuri kimaltelevaa?
    Onhan jyhkeä XXL ficus. Tuohan hoitelee joulukuusen viran mennen tullen.
    Ilon pipanoita ja paljon naurua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee antaa Novitalle palautetta että ksipaamme kottarainen lankaa. Ei sit tarttis sitä pähkäillä kun kauppaan ilmestyis sitä.

      Poista
  2. Tarinan jutut naurattaa onkohan hän useinkin hiekkalaatikon luona rinsessan kanssa.
    Tosiasiat on todellisia niinkuin lääketiedekin joka auttaa suurenmoisesti ja tekee kaiken voitavansa.
    Jos olisit täysin terve et sitt olis koskaan alkanut kutoon vai ?
    Silmäklinikan leikkaukseesi tullee 1/2 v taukoa näin ainakin Maikalle kävi.
    Purolanka on komian näköistä.
    Ajan kanssa parantumisia sinulle ja mukavaa Syksyn värejä maailmaasi !

    VastaaPoista
  3. Tarinan onni on kun pikku-ukko ja rinsessa asuu yläkerrassa.
    Mulla nyt tarkkaillaan mihin silmä asettuu. Tätä kestää määräämättömän ajan. Jos uusintaleikkaus on tarpeen täytyy ensin löytyä sopiva sarveiskalvo sitten toipumiskausi on reilu vuosi.
    Kutonu oon aina mut vain ja ainoastaan sukat jokaiselle lapsellee joululahjoiksi. Kun lukeminen huonon näön vuoksi alkoi olla hankalaa ja kun Tarina oikein yllytti ryhdyin kutomaan hieman aktiivisemmin ja uusia haasteita kokeillen.

    VastaaPoista

Kiitos kaunis kommentistasi!