Matka menneisyyteen

Kun matkustaa Sousseen pitää joka kerta ehdottomasti käydä Medinassa, vanhassa kaupungissa, joka on rakennettu 800-luvun puolivälissä. Tuo Medina kuuluu myös UNESCOn maailman perintöluetteloon. Muutaman kerran reissuni aikana suuntasin myös sinne. 

Kun astuu noista medinan porteista sisään, on kuin astuisi aivan toiseen maailmaan. Kapeat mutkikkaat kujat poukkoilevat sinne tänne. Turisti usein näkee vain kauppakujat.

Kaupustelijaa on jos jonkinlaista ja tinkaaminen kuuluu ehdottomasti asiaan. Poistut liikkeestä ja myyjä tulee perään. Lopulta istutaan minttuteelasien kanssa ja yritetään päästä hinnasta yhteisymmärrykseen. Nyrkkisääntö lienee että asiakas maksaa vajaa puolet pyydetystä hinnasta. Itselläni se jäi todella paljon alle tuon puolet hinnasta.


Medina kuitenkin koostuu suureimmaksi osaksi asuintaloista ja muutamasta moskeijasta. Vaikkei se suuren suuri olekaan sinne eksyy helpolla sillä siellä on ainoastaan kaksi ulospääsyporttia lännessä ja etelässä.


Perjantapäivänä istuin kahvilaan Ribatin juurelle.

Tilasin tuorepuristetun appelsiinimehum. (kylmän talven vuoksi appelsiinikausi jatkui vielä, normaalisti se loppuu helmikuun puolivälissä). Uskon saaneeni hyvinkin tuoretta mehua, sillä tarjoilija saatuaan tilaukseni riensi

poimimaan appelsiinit puusta. Sinä istuskelin ja katselin hyörinää suuren moskeijan liepeillä. On muuten ainoa moskeija ilman minareettia.

Monen laista kadun tallaajaa siellä näkyi

Kun kansaa riensi perjantairukouksiin olin aikeissa poistua paikalta, mutta naapuripöydässä istuva muslimimies kehoitti mua pysymään siinä niin hän selostaa mitä kohta tapahtuu. Hän käski minua katsomaan moskeijan porttien luo. No, näin siellä

pakettiauton. " siellä on vainaja" hän kertoi ja jatkoi " kun rukoukset päättyvät vainaja viedään moskeijaan ja hänen puolestaan rukoillaan". Olin taas nousemassa paikaltani, mutta mies kertoi ettei mun kannata lähteä sillä vielä tapahtuu. Tilasin minttuteen ja 40 minuutin päästä mies aloitti selostuksen kertoen että vainaja laitetaan nyt autoon ja surujoukko kokoontuu auton taakse. Näin tämän kaiken ja huomasin auton lähtevän ajamaan hyvin hitaasti takaovi auki. Kun tätä ihmettelin mies kertoi että vainaja tuodaan paikalle suljetussa autossa jalat oveen päin, mutta viedään krematorioon pää oviin päin ja ovet ovat auki jotta surujoukko voisi nähdä vainajan. 


Nyt olin valmis poistumaan. Ja heti porttien ulkopuolella huomasin siellä olevan mielenosoituksen. Tiesin ettei suuren väkijoukon luo kannata mennä, sillä jos jotain tapahtuu se tapahtuu väentungoksessa. Isot kyltit kielsivät valokuvauksen, mutta täytyihän siitä kuva ottaa. Niinpä otin puhelimen kameran esiin, laitoin zoomin täysille eli neloseen, ryhdyin muka puhumaan niin että kamera oli mielenosoitukseen päin ja laukaisin toivoen saavani jotain tallennettua.

Jatkoin matkaa kadun toisella puolen olevaan ravintolaan syödäkseni jotain.

Katselin kuinka vapaassa Tunisiassa nyt vallankumouksen jälkeen liehuu Tunisian liput, näin ei ollut aikaisemmilla reissullani sinne.

Siinä istuessani näin jotain ja heti ajattelin "voi taivahan talikynttilät, enkö tuosta pääse eroon edes Tunisiassa.

Kiitos kun jaksoit sepustustani tänne asti!