Kuinkas ollakaan tämä mummeli otti ja käväs risteilyllä. Tälläkertaa Silja Serenadilla Tukholmassa. Matkala mukana oli tietysti "sulhoni" Swante.
Niin, ja se auringonsilta! Jumpe että osasi olla hieno! Toivottavasti kuvat kertovat edes hieman millaisen elämyksen sain sitä katsellessa.
Hyttini oli 11 kerroksessa ja kun Promenadella alkoi akrobatiashow oli sitä kiva katsella käytävän ikkunoista. Hurjia olivat temput joita kolme miestä siellä teki.
Aamun koitteessa oltiin Tukholmassa. Selkärankani oli lujaa tekoa koska vältyin sortumasta monenlaisiin kiusauksiin. Kuin vahingossa eksyin Stadhusetiin Kulturhusetin yläkertaan ja siellä oli aivan mahtava pienois-Tukholma.
Kun palasin laivalle jalkani huusivat apua. Oli päivän mittaan tullut käveltyä enemmän kuin laki sallii.
Suma summarum. Reissu kannatti! Tyydyttäen edes hetkeksi matkustuskaipuuni. Mutta minkäs minä itselleni voin, uusia reissuja kyllä pakkaa. Olen sen ajatellut näin: koska pidän reissaamisesta ja terveys vielä antaa periksi niin nyt menen. Terveys voi koska vaan tulla esteeksi ja silloin ei tarvitse harmitella etten ole mennyt kun siihen oli mahdollisuus.
Hyvää Vappua teille jokaiselle täällä kotimaassa, kuin myös niille lukuisille ulkomailla asuville blogiin kurkkaajille.
Kyseinen laivahan on kuin uiva kaupunki jota halkoo koko laivan pituinen ostoskatu Promenade.
Laivassahan on vempaimia jos jonkinlaista. On pelastusliivilaatikoita.
Laivan keulassa oleva pyörivä härveli. (ei aavistustakaan miksi sitä kutsutaan)
Ihania, tunnelmallisia pyöreitä ikkunoita.
Kannelle kun meni sai havaita juovan jonka laiva jälkeensä jätti.
Niin, ja se auringonsilta! Jumpe että osasi olla hieno! Toivottavasti kuvat kertovat edes hieman millaisen elämyksen sain sitä katsellessa.
Hyttini oli 11 kerroksessa ja kun Promenadella alkoi akrobatiashow oli sitä kiva katsella käytävän ikkunoista. Hurjia olivat temput joita kolme miestä siellä teki.
Aamun koitteessa oltiin Tukholmassa. Selkärankani oli lujaa tekoa koska vältyin sortumasta monenlaisiin kiusauksiin. Kuin vahingossa eksyin Stadhusetiin Kulturhusetin yläkertaan ja siellä oli aivan mahtava pienois-Tukholma.
Kun palasin laivalle jalkani huusivat apua. Oli päivän mittaan tullut käveltyä enemmän kuin laki sallii.
Suma summarum. Reissu kannatti! Tyydyttäen edes hetkeksi matkustuskaipuuni. Mutta minkäs minä itselleni voin, uusia reissuja kyllä pakkaa. Olen sen ajatellut näin: koska pidän reissaamisesta ja terveys vielä antaa periksi niin nyt menen. Terveys voi koska vaan tulla esteeksi ja silloin ei tarvitse harmitella etten ole mennyt kun siihen oli mahdollisuus.
Hyvää Vappua teille jokaiselle täällä kotimaassa, kuin myös niille lukuisille ulkomailla asuville blogiin kurkkaajille.