Niin kaunis on kotikaupunkini Helsinki

Joskus kuulee sanottavan Helsingin olevan sellainen kivierämaa tai sitten tunnetaan Kaivopuisto, joka onkin hieno paikka. Mutta kun ottaa askeleita sivummalle aukeaa aivan toisenlainen Helsinki.

Antaa Tyynen johdattaa meitä.

Tyyne kuljettaa meitä luonnon kaudeuden äärellä, vai mitä sanotte seuraavista?

Jotain erämaatunnelmaa myös löytyy.

Kaupungissa kun ollaan lienee paikallaan saada ohjeita luonnon äänistä.

Jos nyt oikein uuvuttaa kai sitä lepopaikan voi täältäkin löytää.

Ja vielä opetuksen sana: suojatietä muista sä käyttää, se polun poikki vie, valkoviiva ohjaa ja näyttää missä on suojatie.

Mukavaa kesän jatkoa jokaiselle!

Aina sitä sattuu ja tapahtuu

Oli yksi vuoden kohokohdista kun ystävä saapui perinteiselle kesävisiitille. Ajateltiin vaihtaa päällimmäiset kuulumiset ennen kuin suuntaisimme kotiini. Juna saapui kohta 14 jälkeen ja noin klo 18 havahduimme ettemme ehtisi LankaDeliin ostoksille.

Lasipalatsin katolta näkyi Postitalo ja Rautatieasema  ihan  erilaiselta kuin vieressä seisten.

Suuntasimme Stockmannille lankojen kiiluessa silmissämme hyvin tietoisina siitä, että mukanamme ollut juniorini saisi sieltä henkilökunta-alennuksen. Vaan eipä ostettu, oli niin päätä hipovan kalliita lankoja. Olihan sitä vielä Citycenterin uusin Anttila joten sinne. Mutta hävyttömät myivät ei oota. Matka kohti Vuosaarta pääsi alkamaan. Hieman vajaa 21 olimme kotonani. Onneksi valmis kaalisoppa odotti vain lämmitystä, saimme siis pian lounaan , päivällisen ja illallisen yhdistelmän. Aamuyä oli kun nukkumaan kämpesimme.

Viisainta oli seuraavana päivänä suunnata ensimmäiseksi kohti LankaDeliä ja aah lankoja löytyi jos millä mitalla. Omaan pussiini löytyi Purolankaa, Sädelankaa ja 7veikkaa. Kaikki kyllä meitä katsoessaan tiesivät missä kaksi täti-ihmistä oli käynyt, kun molempien käsissä keikkui Novitan kassi. Perinteitä kunnioittaen seuraava kohde oli Kauppatori. Ja tietysti kahvit ja lämpimät munkkipossut.

 Evästä piti vielä ostaa jotta saisimme myöskin perinteeksi tullutta uutta pottua ja kanttarellikastiketta. Esikoiseni ilahdutti meitä ruokailussa. Kutomista, maailmanparannusta ja lintujen seuraamista parvekkeltani aina aamuyön tunneille saakka. Nämä ystävän visiitit loppuvat aina kesken ja niinpä nytkin haikeat jäähyväiset jätettiin asemalla.

Kun sitten istuin illalla parvekkeella kuulin naapuriyhtiön pihasta kovaa meteliä. Ja kohta auton kiihdyttämistä, lasin helinää ja mahtava pamaus. Mielikuvitus laukkasi. Pian sinne meni paloauto, ambulanssi ja poliisi. Aattelin seuraavana päivänä selviävän mitä oli tapahtunut ja selvisihän se kun tietokoneen avasin.

Kaveri oli suuttunut kun tyttöystävä ei ollut päästänyt sisään ja hurautti autolla rappukäytävään. Seuraavan päivän kuvasatoa kyseisestä tapahtumasta.

Voikaahan kaikki hyvin ja nauttikaa kesästö!