Reissussa rähjääntyy

Tulipahan taas oltua reissun päällä ihan rinsessakuljetuksineen kaikkineen. Matka siis alkoi Helsinki-Vantaan lentoasemalta kohti Lontoon Gatwickiä. Siitä junalla St. Pancrasin asemalle ja edelleen taksilla kohti Leytonia jossa hotellimme oli. Oli muuten huono valinta, mutta eihän siellä vietetty kuin yön seudut.

Ensimmäinen päivä oli sateinen mutta sadetta uhmaten juniorini kanssa mennä viipotimme pitkin Oxford Streettiä kauppoissa käyden, kyttäsimme rakoa rankkasateeseen ja siirryimme seuraavan liikkeeseen ja oli ilta kun viimein palasimme hotellille.

Herkuteltua tuli, vai mitä tuumaatte seuraavista?

Kävimme Camden Townin torilla tai ehkä parempi nimitys olisi markkinat. Siellä kyllä löytyy mitä vain.

Ei, en kuvannut ihmisten pyllyjä, vaan näitä veikeitä istuimia eräällä ruokakojulla.

The Monument on iso torni joka rakennettiin 1671 - 1677 Lontoon palon muistoksi ja kunnioittaen Lontoon uudelleen rakentamista. Lontoostahan paloi kaikki muu paitsi ne rakennukset jotka oli rakennettu kivestä.

Juniori lähti kapuamaan torniin, jostakin ihmeen syystä jäin itse istumaan kahvilaan tornin juurelle. Wautsi, 311 porrasta näköalatasanteelle ja samanverran alas.

Museum of London eli Lontoon kaupunginmuseo oli valtava elämys. Museo ei ole vain lasivitriinejä vaan se on elävästi koottu Lontoon historiasta kivikaudelta tähän päivään. Sieltä löytyy mm. kokonainen katu Victorian ajalta.

Museon vieressä on paloja muurista jonka roomalaiset rakensivat.

Köysirata Thamesin yli oli pakko käydä testaamassa kun se viimeksi jäi tekemättä.

Harrods ei taaskaan pettänyt. Ovimies oli mitä viehättävin herrasmies.

Ja kun Harrodsilla ollaan voi odottaa mitä vain, kuten Joulua Elokuussa.

Siellä myöskin on Dianan ja Dodin muistoksi paikka.

Emme suinkaan saapuneet kyseiseen tavarataloon tällä autolla vaikka se seisoikin kadulla Harrodsin oven edessä.

Niin, että reissussa rähjääntyy. Ainakin koko kotona olon ajan kaikki röörini ovat olleet täynnä räkää.

Iloista syksyyn siirtymistä!

Luksusta puolinimipäivään

Sainpa tässä taannoin Tallink-Siljalta tarjouksen josta tällainen matkustushirmu ei voinut kieltäytyä. Pilkkahintaan Silja Euroopan Tallinnanristeily luksushytissä . Laiva lähti alkuillasta Helsingin Länsisatamasta ja oli illalla Tallinnassa. Yö kuitenkin vietettiin laivassa ja aamulla ulos, muutama tunti maissa ja takaisin kohti kotia. Aikaa maissa oli sopivasti jalkahoitoon ja hiustenleikkaukseen joista pulitin yhteensä 28€.

Kuten sanoin hytti oli luksushytti.

Uu millainen ikkuna!

jääkaappi täynnä virvokkeita.

Pyyhkeetkin oli oikein aseteltu sängylle

Toki telkkaria tarvittiin.

Pisteenä I:n päälle myöhään illalla laivan yökerhossa esiintyivät Emma Salokoski ja Olavi Uusivirta.

Yhdessä ja erikseen. Oli tosi mahtavaa kuunnella kahta taituria.

Ai niin, mikä ihmeen puolinimipäivä? Sain aikoinani nimekseni kaksiosaisen nimen, siis sellaisen väliviivalla ja nyt oli sen ensimmäisen osan nimipäivä.

Matkaa pukkaa jälleen joten eiköhän seuraavaksikin tavata matka meiningeissä.

Leposaari

Voisiko enää kauniimpaa nimeä hautausmaalla olla kuin tällä Helsingin pienimmällä Kulosaaren hautausmaalla on? Olen aina pitänyt hautausmaista ja niinpä retkeilin kyseiseen paikkaan.Hautausmaa on perustettu 1927 ja sinne haudataan vain Kulosaaren alueella asusia.

Jykecä rautaportti avaa tien hautausmaan uumeniin.

Tällaisia kylttejä en ole ennen nähnyt hautausmaan portilla.

Käytävä johtaa kappelille

Kappeli on kahdeksankulmainen Armas Lingrenin suunnittelema.


Hautakiviä on monenlaisia

Kuten yleensäkin hautausmailla siellä on myöskin sankarihaudat.

Tältä alueelta löytyy myös Sankaripatsas : Kuoleva soturi. Relifin on tehnyt kuvanveistäjä Ben Renvall.

Pientä tai vähän suurempaakin lepohetkeä haluavia on muistettu.

Niin ja Leposaaresta löytyy myös kaunis taideteos jonka historiaa en valitettavasti muista.

.

Yksi kuuluisimmista sinne haudatuista lienee Kustaa Vilkuna.

Ihanaa kesän jatkoa!

Niin kaunis on kotikaupunkini Helsinki

Joskus kuulee sanottavan Helsingin olevan sellainen kivierämaa tai sitten tunnetaan Kaivopuisto, joka onkin hieno paikka. Mutta kun ottaa askeleita sivummalle aukeaa aivan toisenlainen Helsinki.

Antaa Tyynen johdattaa meitä.

Tyyne kuljettaa meitä luonnon kaudeuden äärellä, vai mitä sanotte seuraavista?

Jotain erämaatunnelmaa myös löytyy.

Kaupungissa kun ollaan lienee paikallaan saada ohjeita luonnon äänistä.

Jos nyt oikein uuvuttaa kai sitä lepopaikan voi täältäkin löytää.

Ja vielä opetuksen sana: suojatietä muista sä käyttää, se polun poikki vie, valkoviiva ohjaa ja näyttää missä on suojatie.

Mukavaa kesän jatkoa jokaiselle!

Aina sitä sattuu ja tapahtuu

Oli yksi vuoden kohokohdista kun ystävä saapui perinteiselle kesävisiitille. Ajateltiin vaihtaa päällimmäiset kuulumiset ennen kuin suuntaisimme kotiini. Juna saapui kohta 14 jälkeen ja noin klo 18 havahduimme ettemme ehtisi LankaDeliin ostoksille.

Lasipalatsin katolta näkyi Postitalo ja Rautatieasema  ihan  erilaiselta kuin vieressä seisten.

Suuntasimme Stockmannille lankojen kiiluessa silmissämme hyvin tietoisina siitä, että mukanamme ollut juniorini saisi sieltä henkilökunta-alennuksen. Vaan eipä ostettu, oli niin päätä hipovan kalliita lankoja. Olihan sitä vielä Citycenterin uusin Anttila joten sinne. Mutta hävyttömät myivät ei oota. Matka kohti Vuosaarta pääsi alkamaan. Hieman vajaa 21 olimme kotonani. Onneksi valmis kaalisoppa odotti vain lämmitystä, saimme siis pian lounaan , päivällisen ja illallisen yhdistelmän. Aamuyä oli kun nukkumaan kämpesimme.

Viisainta oli seuraavana päivänä suunnata ensimmäiseksi kohti LankaDeliä ja aah lankoja löytyi jos millä mitalla. Omaan pussiini löytyi Purolankaa, Sädelankaa ja 7veikkaa. Kaikki kyllä meitä katsoessaan tiesivät missä kaksi täti-ihmistä oli käynyt, kun molempien käsissä keikkui Novitan kassi. Perinteitä kunnioittaen seuraava kohde oli Kauppatori. Ja tietysti kahvit ja lämpimät munkkipossut.

 Evästä piti vielä ostaa jotta saisimme myöskin perinteeksi tullutta uutta pottua ja kanttarellikastiketta. Esikoiseni ilahdutti meitä ruokailussa. Kutomista, maailmanparannusta ja lintujen seuraamista parvekkeltani aina aamuyön tunneille saakka. Nämä ystävän visiitit loppuvat aina kesken ja niinpä nytkin haikeat jäähyväiset jätettiin asemalla.

Kun sitten istuin illalla parvekkeella kuulin naapuriyhtiön pihasta kovaa meteliä. Ja kohta auton kiihdyttämistä, lasin helinää ja mahtava pamaus. Mielikuvitus laukkasi. Pian sinne meni paloauto, ambulanssi ja poliisi. Aattelin seuraavana päivänä selviävän mitä oli tapahtunut ja selvisihän se kun tietokoneen avasin.

Kaveri oli suuttunut kun tyttöystävä ei ollut päästänyt sisään ja hurautti autolla rappukäytävään. Seuraavan päivän kuvasatoa kyseisestä tapahtumasta.

Voikaahan kaikki hyvin ja nauttikaa kesästö!