Haaste

Sain tässä taannoin Haasteen Tarikalta.Pitääpä tässä yrittää vastata noihin kysymyksiin.

Kysyttiin mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?

Kuulun siihen, kenties harvinaiseen porukkaan, jolle jokainen vuodenaika on aina paras ajankohta. Kenties siksi, että silloin vuosina nakki tai jotain asustelin muutaman vuoden Englannissa jossa vuodenaikojen vaihtelu ei ollut ollenkaan niin selkeä kuin meillä täällä pohjoisessa.

Syksy, miksi?

Syksy vaan on niin kaunis väritykseltään, silloinkin kun lehdet ovat puista karisseet, karut, paljaat puiden oksat kertovat omaa tarinaansa.

Ei haittaa vaikka sataa ja tulee, sillä siinäkin on oma hohtonsa.

Talvi?

Lumi, pakkanen, tuiverrus. Kaikki tuo kuuluu siihen mistä pidän. Kun ensilumi saapuu, kuten kuvassa viime vuonna, olen kuin pieni lapsi, ihanaa!

Kevät?

Pääsiäisestä alkaa minulle kevät. Lirisevät pikku purot, musta likainen lumi, luonnon herääminen kohti uutta kesää saa minut uudelleen ja uudelleen ihmetyksen valtaan, voiko kaikki tämä olla totta?

Kesä?

Tämä Suomen kesän kauneus, aurinko, kesäsade, ihan sama mikä ilma, aina se saa sydämen sykkimään ylimääräisen hypyn, minä rakastan tätä kaikkea.

Kysyttiin myös tulevaisuuden haaveista.

En itse jaksa haaveilla hyvästä terveydestä, olen kantapään kautta oppinut kuinka sairauksien kanssa voi oppia elämään hyvää elämää. Ehkäpä sellainen yleinen haave ja toive on voida elää hamaan tappiin asti elämänmyönteisenä ja posittivisesti asioihin suhtautuvana.

Hieman konkreettisempi haave on se joka on jo askeleen verran otettuna. Nimittäin, mennä keväällä takaisin Tunisiaan Hammam Sousseen samaan asuntoon jossa viimeksi olin.

Kysytään olenko tai olinko unelma-ammatissani?

Pari vuotta nuoruudessa olin hyvin lähellä sitä. Olin lapsesta asti haaveillut sairaanhoitajan ammatista. Englannissa sitten ovi aukesi Bromley:n sairalaan työskentelemään nursing auxilirianina, voisi kai sanoa sen olevan jonkinlainen hoitoapulainen. Nautin siitä kokosydämisesti.

Lempivärini?

Nekin vaihtelevat, mutta lähinnä kai olevat luonnonläheiset vihreä ja ruskea ja ikuisesti lemppareihini kuuluva viininpunainen.

Mieleenpainuvin kirja?

Tuohon sarjaan kuuluu iso joukko kirjoja. Ehkä kuitenkin nostan esille kaksi. Eräs ystäväni kerran päivitteli kuinka rankkoja kirjoja luen ja molemmat kirjat kuuluvat tähän kategoriaan.

Ensiksi mainitsen ruotsalaisen teologin Ann Heberleinin kirjan: En halua kuolla, en vain jaksa elää. Hän kertoo siinä elämästään ja kamppailustaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa.

Toiseksi Laura Saven Paljain jaloin. Se kertoo Lauran, nuoren lääketieteen opiskelijan kovista kokemuksista syövän kourissa, sairauden vaikutuksesta parisuhteeseen ja pieneen lapseen. Laura ehti siirtyä rajan toiselle puolen ennen kirjan julkaisua.

Miksi näin rankat kirjat? Ainakin ne ovat omiaan auttamaan minua suhteuttamaan omia ongelmiani ja olemaan kiitollinen siitä, miten hyvin asiat minulla ovatkaan.

Reissussa rähjääntyy

Tulipahan taas oltua reissun päällä ihan rinsessakuljetuksineen kaikkineen. Matka siis alkoi Helsinki-Vantaan lentoasemalta kohti Lontoon Gatwickiä. Siitä junalla St. Pancrasin asemalle ja edelleen taksilla kohti Leytonia jossa hotellimme oli. Oli muuten huono valinta, mutta eihän siellä vietetty kuin yön seudut.

Ensimmäinen päivä oli sateinen mutta sadetta uhmaten juniorini kanssa mennä viipotimme pitkin Oxford Streettiä kauppoissa käyden, kyttäsimme rakoa rankkasateeseen ja siirryimme seuraavan liikkeeseen ja oli ilta kun viimein palasimme hotellille.

Herkuteltua tuli, vai mitä tuumaatte seuraavista?

Kävimme Camden Townin torilla tai ehkä parempi nimitys olisi markkinat. Siellä kyllä löytyy mitä vain.

Ei, en kuvannut ihmisten pyllyjä, vaan näitä veikeitä istuimia eräällä ruokakojulla.

The Monument on iso torni joka rakennettiin 1671 - 1677 Lontoon palon muistoksi ja kunnioittaen Lontoon uudelleen rakentamista. Lontoostahan paloi kaikki muu paitsi ne rakennukset jotka oli rakennettu kivestä.

Juniori lähti kapuamaan torniin, jostakin ihmeen syystä jäin itse istumaan kahvilaan tornin juurelle. Wautsi, 311 porrasta näköalatasanteelle ja samanverran alas.

Museum of London eli Lontoon kaupunginmuseo oli valtava elämys. Museo ei ole vain lasivitriinejä vaan se on elävästi koottu Lontoon historiasta kivikaudelta tähän päivään. Sieltä löytyy mm. kokonainen katu Victorian ajalta.

Museon vieressä on paloja muurista jonka roomalaiset rakensivat.

Köysirata Thamesin yli oli pakko käydä testaamassa kun se viimeksi jäi tekemättä.

Harrods ei taaskaan pettänyt. Ovimies oli mitä viehättävin herrasmies.

Ja kun Harrodsilla ollaan voi odottaa mitä vain, kuten Joulua Elokuussa.

Siellä myöskin on Dianan ja Dodin muistoksi paikka.

Emme suinkaan saapuneet kyseiseen tavarataloon tällä autolla vaikka se seisoikin kadulla Harrodsin oven edessä.

Niin, että reissussa rähjääntyy. Ainakin koko kotona olon ajan kaikki röörini ovat olleet täynnä räkää.

Iloista syksyyn siirtymistä!

Luksusta puolinimipäivään

Sainpa tässä taannoin Tallink-Siljalta tarjouksen josta tällainen matkustushirmu ei voinut kieltäytyä. Pilkkahintaan Silja Euroopan Tallinnanristeily luksushytissä . Laiva lähti alkuillasta Helsingin Länsisatamasta ja oli illalla Tallinnassa. Yö kuitenkin vietettiin laivassa ja aamulla ulos, muutama tunti maissa ja takaisin kohti kotia. Aikaa maissa oli sopivasti jalkahoitoon ja hiustenleikkaukseen joista pulitin yhteensä 28€.

Kuten sanoin hytti oli luksushytti.

Uu millainen ikkuna!

jääkaappi täynnä virvokkeita.

Pyyhkeetkin oli oikein aseteltu sängylle

Toki telkkaria tarvittiin.

Pisteenä I:n päälle myöhään illalla laivan yökerhossa esiintyivät Emma Salokoski ja Olavi Uusivirta.

Yhdessä ja erikseen. Oli tosi mahtavaa kuunnella kahta taituria.

Ai niin, mikä ihmeen puolinimipäivä? Sain aikoinani nimekseni kaksiosaisen nimen, siis sellaisen väliviivalla ja nyt oli sen ensimmäisen osan nimipäivä.

Matkaa pukkaa jälleen joten eiköhän seuraavaksikin tavata matka meiningeissä.

Leposaari

Voisiko enää kauniimpaa nimeä hautausmaalla olla kuin tällä Helsingin pienimmällä Kulosaaren hautausmaalla on? Olen aina pitänyt hautausmaista ja niinpä retkeilin kyseiseen paikkaan.Hautausmaa on perustettu 1927 ja sinne haudataan vain Kulosaaren alueella asusia.

Jykecä rautaportti avaa tien hautausmaan uumeniin.

Tällaisia kylttejä en ole ennen nähnyt hautausmaan portilla.

Käytävä johtaa kappelille

Kappeli on kahdeksankulmainen Armas Lingrenin suunnittelema.


Hautakiviä on monenlaisia

Kuten yleensäkin hautausmailla siellä on myöskin sankarihaudat.

Tältä alueelta löytyy myös Sankaripatsas : Kuoleva soturi. Relifin on tehnyt kuvanveistäjä Ben Renvall.

Pientä tai vähän suurempaakin lepohetkeä haluavia on muistettu.

Niin ja Leposaaresta löytyy myös kaunis taideteos jonka historiaa en valitettavasti muista.

.

Yksi kuuluisimmista sinne haudatuista lienee Kustaa Vilkuna.

Ihanaa kesän jatkoa!