Aina sitä sattuu ja tapahtuu

Oli yksi vuoden kohokohdista kun ystävä saapui perinteiselle kesävisiitille. Ajateltiin vaihtaa päällimmäiset kuulumiset ennen kuin suuntaisimme kotiini. Juna saapui kohta 14 jälkeen ja noin klo 18 havahduimme ettemme ehtisi LankaDeliin ostoksille.

Lasipalatsin katolta näkyi Postitalo ja Rautatieasema  ihan  erilaiselta kuin vieressä seisten.

Suuntasimme Stockmannille lankojen kiiluessa silmissämme hyvin tietoisina siitä, että mukanamme ollut juniorini saisi sieltä henkilökunta-alennuksen. Vaan eipä ostettu, oli niin päätä hipovan kalliita lankoja. Olihan sitä vielä Citycenterin uusin Anttila joten sinne. Mutta hävyttömät myivät ei oota. Matka kohti Vuosaarta pääsi alkamaan. Hieman vajaa 21 olimme kotonani. Onneksi valmis kaalisoppa odotti vain lämmitystä, saimme siis pian lounaan , päivällisen ja illallisen yhdistelmän. Aamuyä oli kun nukkumaan kämpesimme.

Viisainta oli seuraavana päivänä suunnata ensimmäiseksi kohti LankaDeliä ja aah lankoja löytyi jos millä mitalla. Omaan pussiini löytyi Purolankaa, Sädelankaa ja 7veikkaa. Kaikki kyllä meitä katsoessaan tiesivät missä kaksi täti-ihmistä oli käynyt, kun molempien käsissä keikkui Novitan kassi. Perinteitä kunnioittaen seuraava kohde oli Kauppatori. Ja tietysti kahvit ja lämpimät munkkipossut.

 Evästä piti vielä ostaa jotta saisimme myöskin perinteeksi tullutta uutta pottua ja kanttarellikastiketta. Esikoiseni ilahdutti meitä ruokailussa. Kutomista, maailmanparannusta ja lintujen seuraamista parvekkeltani aina aamuyön tunneille saakka. Nämä ystävän visiitit loppuvat aina kesken ja niinpä nytkin haikeat jäähyväiset jätettiin asemalla.

Kun sitten istuin illalla parvekkeella kuulin naapuriyhtiön pihasta kovaa meteliä. Ja kohta auton kiihdyttämistä, lasin helinää ja mahtava pamaus. Mielikuvitus laukkasi. Pian sinne meni paloauto, ambulanssi ja poliisi. Aattelin seuraavana päivänä selviävän mitä oli tapahtunut ja selvisihän se kun tietokoneen avasin.

Kaveri oli suuttunut kun tyttöystävä ei ollut päästänyt sisään ja hurautti autolla rappukäytävään. Seuraavan päivän kuvasatoa kyseisestä tapahtumasta.

Voikaahan kaikki hyvin ja nauttikaa kesästö! 

Olen opetellut laskemaan

Niin no joo olenhan toki osaanut laskea aiemminkin, mutta nyt lasken ihan tuottaakseni itselleni helpotusta. Kas kun jokaisen kerroksen hissin ovessa on lappu.

Olen siis päässyt/joutunut laskemaan portaita alas/ylös mennessä. On muuten sama luku molempiin suuntiin. Olen myös ollut erittäin kiitollinen etten asu talon kahdeksannessa kerroksessa vaan kolmannessa.

4 kertaa nämä. Eihän se paljon ole, kuitenkin kinttuni, pumppuni ja keuhkoni saavat minut huokailemaan. En kuitenkaan ole suostunut jäämään kotiin, tosin kauppa-asiat saa joku toinen hoitaa mulle. Tavaroiden kanto on liikaa tälle kropalle portaissa.

Tiistaina olin tulossa kotiin kun taivas aukesi, vettä tuli niin että mietin miten sitä edes pystyi kerralla siinä määrin tulemaan. Litimärkänä saavuin rappukäytävään ja arvatkaapas oliko lystiä tuo portaiden nousu! Keppi luisti eikä märät kengätkään parhainta mahdollista tukea antaneet. Ehjänä selvisin kotiin. Taivas yllätti minut jälleen. Näiden kuvien myötä toivottelen hyvää Jussia kaikille!

Vuosikymmenien päivitys

Tänään minulla oli suuri ilo tavata kaksi ystäväpariskuntaa Englannista. He olivat Itämeren risteilyllä ja viettivät päivän Helsingissä.
38-vuotta sitten viimeksi tapasimme joten päivitykset sieltä tähän päivään tehtiin nopeassa tempossa.

Osoittelin heille paikkoja jotka olivat näkemisen arvoisia ja odottelin heitä, enhän halunnut olla heille hidaste. Jo kuuluisaksi tulleen 3 ratikkareitin ajelimme myös samalla kertoen heille paikoista matkan varrella.

Saimme selvästi kokea ettei aika, eikä etäisyys voi katkaista sitä ystävyyttä joka kerran solmittiin.

Nautitaan ystävistämme!

Maailmassa monta...

on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa "pientä" kulkijaa.

Enkelipoikani hauta hänen 31-vuotispäivänään. Ihana keskimmäiseni vei orvokit, kun kuume kaatoi itseni sängynpohjalle.

Valopylväs Uutelan kanavalla. Täällä Vuosaaressahan on erikoisia valopylväitä muistuttamassa sota-ajasta jolloin harvaan asuttu Vuosaari oli valaistu, näin yritettiin hämätä vihollista pois Helsingin keskustasta.

Häneen törmäsin retkellä, enkä yhtään ihastunut.

Tuoksu huumaa aivastuksiin asti.

Suoraan parvekkeeni alla.

Hän käy päivittäin visiitillä parvekkeeni kaiteella. Istun nojatuolissani ja hän siellä ulkona ja napitamme toinen toisiamme.

Eteläinen taivas perjantaina klo 22.30.


Mä lähden äidin luokse ja kerron mitä näin.

Ihanaa Kesäkuuta teille kaikille.

Would be nice if at least one of my overseas readers would leave a comment. I'd be interested to know how you have found my blog.

Kesä keikkuen tulevi

Helatorstaita vasten yöllä täällä Helsingissä satoi ja sitten tuli lämmintä. Humpsista vaan, puut alkoivat viheriöidä vikkelään. Lintujen laulu, varsinkin mustarastaan huilun soitto kaikaa ja tuntuu kuin se tukehtuisi omaan lauluunsa. Tänäaamuna sitä kuunnellessani mielen täytti aatos : jospa samanlainen riemu voisi vallata minunkin siskuntani ja voisin jonkun elämää ilahduttaa!

Välillä elämässä on synkeää, mutta eikö olekin ihanaa tietää, että yötä seuraa aina aamu?

Nyt sitten tämä mummeli on siirtynyt kesään, eli hameen käyttöön ja  jaloissa on läpyskät. Paljaat varpaat ovat autuutta jaloilleni. Tytär tapaa sanoa että äiti aloittaa paljain varpain kulkemisen Huhtikuussa ja lopettaa sen Lokakuussa ;) Tänä vuonna aloitus siirtyi kuukaudella, jospa sit voisi sitä jatkaa Marraskuulle!


Äitienpäivää meidän perheessä vietettiin pitkän kaavan mukaan. Helatorstai oli päivä jolloin kaikkien lasten aikataulut sopivat yhteen. Surukseni poissa olivat karvaset lapsenlapseni.

Keskimmäiseni taitavalla tavallaan loihti äitienpäivälounaan:

- paistettua ahvenfilettä
- vihreää parsaa
- valkoista parsaa
- italialaisia uuden sadon perunoita
- Hollandaisekastiketta.

Jälkiruokana:

Vaniljajäätelöä
mansikoita
kinuskikastiketta (kotona tehtyä)

Jo oli suussasulavaa ja hyvää. Olis varmaan maistunut sullekin!

Äitienpäivänä suuntasin seniorini ja juniorini kanssa aina yhtä ihanan äidin/mummun luo. Keskimmäiseni palveli toisia äitejä työnsä puolesta. Hän oli jo aiemmin käynyt mummua onnittelemassa ja antamassa äitienpäivälahjansa, ikkunoiden pesun. Matkalla kotiin mummulasta juniori tarjosi vielä minulle ja seniorilleni murkinaa ja päivään kuului vielä perheellemme niin rakasta lautapelien pelaamista. Ja nauru raikui.

Kotona itsekseni sydämeni täytti valtava kiitollisuus perheestäni kaikista kolmesta lapsestani, äidistä ja kahdesta veljestäni. Miten upeaa onkaan kun perheyhteys on läheinen, toisinkin voisi olla.

Lauantaina 18 pv kuunnellaan kaikki tarkkaan, sillä Erkkinähän käen suun pitäisi aueta.

Iloa ja valoa kesän etenemisen seuraamiseen!

Vasten auringonsiltaa

Kuinkas ollakaan tämä mummeli otti ja käväs risteilyllä. Tälläkertaa Silja Serenadilla Tukholmassa. Matkala mukana oli tietysti "sulhoni" Swante.

Kyseinen laivahan on kuin uiva kaupunki jota halkoo koko laivan pituinen ostoskatu Promenade.

Laivassahan on vempaimia jos jonkinlaista. On pelastusliivilaatikoita.

Laivan keulassa oleva pyörivä härveli. (ei aavistustakaan miksi sitä kutsutaan)

Ihania, tunnelmallisia pyöreitä ikkunoita.

Kannelle kun meni sai havaita juovan jonka laiva jälkeensä jätti.

Niin, ja se auringonsilta! Jumpe että osasi olla hieno! Toivottavasti kuvat kertovat edes hieman millaisen elämyksen sain sitä katsellessa.

Hyttini oli 11 kerroksessa ja kun Promenadella alkoi akrobatiashow oli sitä kiva katsella käytävän ikkunoista. Hurjia olivat temput joita kolme miestä siellä teki.

Aamun koitteessa oltiin Tukholmassa. Selkärankani oli lujaa tekoa koska vältyin sortumasta monenlaisiin kiusauksiin. Kuin vahingossa eksyin Stadhusetiin Kulturhusetin yläkertaan ja siellä oli aivan mahtava pienois-Tukholma.

Kun palasin laivalle jalkani huusivat apua. Oli päivän mittaan tullut käveltyä enemmän kuin laki sallii. 

Suma summarum. Reissu kannatti! Tyydyttäen edes hetkeksi matkustuskaipuuni. Mutta minkäs minä itselleni voin, uusia reissuja kyllä pakkaa. Olen sen ajatellut näin: koska pidän reissaamisesta ja terveys vielä antaa periksi niin nyt menen. Terveys voi koska vaan tulla esteeksi ja silloin ei tarvitse harmitella etten ole mennyt kun siihen oli mahdollisuus.

Hyvää Vappua teille jokaiselle täällä kotimaassa, kuin myös niille lukuisille ulkomailla asuville blogiin kurkkaajille.

Tulipahan testattua

Johan olisi outoa jos mun matkustusvietillä en olisi reissuun lähtenyt kun tautikin vihdoin viimein hellitti. Mulla oli Tallink-Siljan ilmainen lahjakortti ja pitihän se käyttää. Tällä kertaa Tallink Euroopalla Tallinnaan. Olen joskus taannoin kommentoinut Männikön Maijun blogissa kuinka nykyään on mahdollista saada pyörätuolikuljetus laivaan ja laivasta pois. Pitihän tuo testata. Matkaa netissä varatessani ruksasin kohdan erityistarpeet ja pyydettiin soittamaan myyntipalveluun, tein työtä käskettyä. Puhelimessa kartoitettiin avuntarve. Länsisatamassa on heti sissäntullessa avustuspiste josta poika tuli heivaamaan minut laivaan. Tallinnan päässä laivan infolta minut haettiin ja terminaaliin vietiin. Tallinnan D-terminaalin 1. kerroksessa on puhelin jolla voi soittaa ja ilmoittaa että on saapunut kuljetettavaksi ja taas Helsingissä ulos laivasta. Näpsäkkää ja jalkoja säästävää. Näin toimi palvelu Tallinkilla, jotain vastavaa täytyy olla myös Eckeröllä ja Vikingillä, sillä kyseessä on EU-säädös.

Tämä risteily jolla menin oli nk. bileristeily, minulle bileet oli hytissä peiton alla nukkumatin seurassa. Aamulla terminaalista tien toiselle puolelle Ilusalonkiin hiustenleikkaukseen. Josta pihan poikki entisen tehdasrakennuksen nykyisen Lootsikeskuksessa olevaan aivan hurmaavaan kahvilaan.

.

Ja ei kun kotia kohti. Uusi matka kiiluu jo silmissä.

Elkäähän valittako kevään hitaasta edistymisestä. Tallinnassa oli tuntuvasti kylmempää kuin Helsingissä.

Iloista kevätmieltä!