Luksusta puolinimipäivään

Sainpa tässä taannoin Tallink-Siljalta tarjouksen josta tällainen matkustushirmu ei voinut kieltäytyä. Pilkkahintaan Silja Euroopan Tallinnanristeily luksushytissä . Laiva lähti alkuillasta Helsingin Länsisatamasta ja oli illalla Tallinnassa. Yö kuitenkin vietettiin laivassa ja aamulla ulos, muutama tunti maissa ja takaisin kohti kotia. Aikaa maissa oli sopivasti jalkahoitoon ja hiustenleikkaukseen joista pulitin yhteensä 28€.

Kuten sanoin hytti oli luksushytti.

Uu millainen ikkuna!

jääkaappi täynnä virvokkeita.

Pyyhkeetkin oli oikein aseteltu sängylle

Toki telkkaria tarvittiin.

Pisteenä I:n päälle myöhään illalla laivan yökerhossa esiintyivät Emma Salokoski ja Olavi Uusivirta.

Yhdessä ja erikseen. Oli tosi mahtavaa kuunnella kahta taituria.

Ai niin, mikä ihmeen puolinimipäivä? Sain aikoinani nimekseni kaksiosaisen nimen, siis sellaisen väliviivalla ja nyt oli sen ensimmäisen osan nimipäivä.

Matkaa pukkaa jälleen joten eiköhän seuraavaksikin tavata matka meiningeissä.

Leposaari

Voisiko enää kauniimpaa nimeä hautausmaalla olla kuin tällä Helsingin pienimmällä Kulosaaren hautausmaalla on? Olen aina pitänyt hautausmaista ja niinpä retkeilin kyseiseen paikkaan.Hautausmaa on perustettu 1927 ja sinne haudataan vain Kulosaaren alueella asusia.

Jykecä rautaportti avaa tien hautausmaan uumeniin.

Tällaisia kylttejä en ole ennen nähnyt hautausmaan portilla.

Käytävä johtaa kappelille

Kappeli on kahdeksankulmainen Armas Lingrenin suunnittelema.


Hautakiviä on monenlaisia

Kuten yleensäkin hautausmailla siellä on myöskin sankarihaudat.

Tältä alueelta löytyy myös Sankaripatsas : Kuoleva soturi. Relifin on tehnyt kuvanveistäjä Ben Renvall.

Pientä tai vähän suurempaakin lepohetkeä haluavia on muistettu.

Niin ja Leposaaresta löytyy myös kaunis taideteos jonka historiaa en valitettavasti muista.

.

Yksi kuuluisimmista sinne haudatuista lienee Kustaa Vilkuna.

Ihanaa kesän jatkoa!

Niin kaunis on kotikaupunkini Helsinki

Joskus kuulee sanottavan Helsingin olevan sellainen kivierämaa tai sitten tunnetaan Kaivopuisto, joka onkin hieno paikka. Mutta kun ottaa askeleita sivummalle aukeaa aivan toisenlainen Helsinki.

Antaa Tyynen johdattaa meitä.

Tyyne kuljettaa meitä luonnon kaudeuden äärellä, vai mitä sanotte seuraavista?

Jotain erämaatunnelmaa myös löytyy.

Kaupungissa kun ollaan lienee paikallaan saada ohjeita luonnon äänistä.

Jos nyt oikein uuvuttaa kai sitä lepopaikan voi täältäkin löytää.

Ja vielä opetuksen sana: suojatietä muista sä käyttää, se polun poikki vie, valkoviiva ohjaa ja näyttää missä on suojatie.

Mukavaa kesän jatkoa jokaiselle!

Aina sitä sattuu ja tapahtuu

Oli yksi vuoden kohokohdista kun ystävä saapui perinteiselle kesävisiitille. Ajateltiin vaihtaa päällimmäiset kuulumiset ennen kuin suuntaisimme kotiini. Juna saapui kohta 14 jälkeen ja noin klo 18 havahduimme ettemme ehtisi LankaDeliin ostoksille.

Lasipalatsin katolta näkyi Postitalo ja Rautatieasema  ihan  erilaiselta kuin vieressä seisten.

Suuntasimme Stockmannille lankojen kiiluessa silmissämme hyvin tietoisina siitä, että mukanamme ollut juniorini saisi sieltä henkilökunta-alennuksen. Vaan eipä ostettu, oli niin päätä hipovan kalliita lankoja. Olihan sitä vielä Citycenterin uusin Anttila joten sinne. Mutta hävyttömät myivät ei oota. Matka kohti Vuosaarta pääsi alkamaan. Hieman vajaa 21 olimme kotonani. Onneksi valmis kaalisoppa odotti vain lämmitystä, saimme siis pian lounaan , päivällisen ja illallisen yhdistelmän. Aamuyä oli kun nukkumaan kämpesimme.

Viisainta oli seuraavana päivänä suunnata ensimmäiseksi kohti LankaDeliä ja aah lankoja löytyi jos millä mitalla. Omaan pussiini löytyi Purolankaa, Sädelankaa ja 7veikkaa. Kaikki kyllä meitä katsoessaan tiesivät missä kaksi täti-ihmistä oli käynyt, kun molempien käsissä keikkui Novitan kassi. Perinteitä kunnioittaen seuraava kohde oli Kauppatori. Ja tietysti kahvit ja lämpimät munkkipossut.

 Evästä piti vielä ostaa jotta saisimme myöskin perinteeksi tullutta uutta pottua ja kanttarellikastiketta. Esikoiseni ilahdutti meitä ruokailussa. Kutomista, maailmanparannusta ja lintujen seuraamista parvekkeltani aina aamuyön tunneille saakka. Nämä ystävän visiitit loppuvat aina kesken ja niinpä nytkin haikeat jäähyväiset jätettiin asemalla.

Kun sitten istuin illalla parvekkeella kuulin naapuriyhtiön pihasta kovaa meteliä. Ja kohta auton kiihdyttämistä, lasin helinää ja mahtava pamaus. Mielikuvitus laukkasi. Pian sinne meni paloauto, ambulanssi ja poliisi. Aattelin seuraavana päivänä selviävän mitä oli tapahtunut ja selvisihän se kun tietokoneen avasin.

Kaveri oli suuttunut kun tyttöystävä ei ollut päästänyt sisään ja hurautti autolla rappukäytävään. Seuraavan päivän kuvasatoa kyseisestä tapahtumasta.

Voikaahan kaikki hyvin ja nauttikaa kesästö! 

Olen opetellut laskemaan

Niin no joo olenhan toki osaanut laskea aiemminkin, mutta nyt lasken ihan tuottaakseni itselleni helpotusta. Kas kun jokaisen kerroksen hissin ovessa on lappu.

Olen siis päässyt/joutunut laskemaan portaita alas/ylös mennessä. On muuten sama luku molempiin suuntiin. Olen myös ollut erittäin kiitollinen etten asu talon kahdeksannessa kerroksessa vaan kolmannessa.

4 kertaa nämä. Eihän se paljon ole, kuitenkin kinttuni, pumppuni ja keuhkoni saavat minut huokailemaan. En kuitenkaan ole suostunut jäämään kotiin, tosin kauppa-asiat saa joku toinen hoitaa mulle. Tavaroiden kanto on liikaa tälle kropalle portaissa.

Tiistaina olin tulossa kotiin kun taivas aukesi, vettä tuli niin että mietin miten sitä edes pystyi kerralla siinä määrin tulemaan. Litimärkänä saavuin rappukäytävään ja arvatkaapas oliko lystiä tuo portaiden nousu! Keppi luisti eikä märät kengätkään parhainta mahdollista tukea antaneet. Ehjänä selvisin kotiin. Taivas yllätti minut jälleen. Näiden kuvien myötä toivottelen hyvää Jussia kaikille!

Vuosikymmenien päivitys

Tänään minulla oli suuri ilo tavata kaksi ystäväpariskuntaa Englannista. He olivat Itämeren risteilyllä ja viettivät päivän Helsingissä.
38-vuotta sitten viimeksi tapasimme joten päivitykset sieltä tähän päivään tehtiin nopeassa tempossa.

Osoittelin heille paikkoja jotka olivat näkemisen arvoisia ja odottelin heitä, enhän halunnut olla heille hidaste. Jo kuuluisaksi tulleen 3 ratikkareitin ajelimme myös samalla kertoen heille paikoista matkan varrella.

Saimme selvästi kokea ettei aika, eikä etäisyys voi katkaista sitä ystävyyttä joka kerran solmittiin.

Nautitaan ystävistämme!

Maailmassa monta...

on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa "pientä" kulkijaa.

Enkelipoikani hauta hänen 31-vuotispäivänään. Ihana keskimmäiseni vei orvokit, kun kuume kaatoi itseni sängynpohjalle.

Valopylväs Uutelan kanavalla. Täällä Vuosaaressahan on erikoisia valopylväitä muistuttamassa sota-ajasta jolloin harvaan asuttu Vuosaari oli valaistu, näin yritettiin hämätä vihollista pois Helsingin keskustasta.

Häneen törmäsin retkellä, enkä yhtään ihastunut.

Tuoksu huumaa aivastuksiin asti.

Suoraan parvekkeeni alla.

Hän käy päivittäin visiitillä parvekkeeni kaiteella. Istun nojatuolissani ja hän siellä ulkona ja napitamme toinen toisiamme.

Eteläinen taivas perjantaina klo 22.30.


Mä lähden äidin luokse ja kerron mitä näin.

Ihanaa Kesäkuuta teille kaikille.

Would be nice if at least one of my overseas readers would leave a comment. I'd be interested to know how you have found my blog.