Jotkut vieraat ovat kovasti tervetulleita luonani käymään. Kuinkas ollakaan tässä eräänä yönä luokseni saapui kutsumaton vieras, edes ovea en sille avannut, ovien läpi se tuli viipyen yön yli ja aamulla hävisi vähin äänin. No Yrjöhän tuo kutsumaton vieras oli ja tiukin ottein otti minut valtaansa. Noina yön tunteina muodustui minulle rakkausuhde kotini esineeseen.
Mukavemmissa merkeissä olin itse vierailulla äitini luona hänen täyttäessään 93-vuotta. On ihanaa kun saa vielä pitää äidin luonaan ja kun pollakin hänellä pelaa. Ehkä osansa asiassa on hänen tietokoneharrastuksensa. Koski elämänsä ensimmäisen kerran mokomaan vempaimeen 85-vuotiaana ja nykyään siitä on äidille hyötyä ja ajankulua.
syntymäpäiväsankari
Olimme koolla perhepiirissä ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, olisit sinäkin nauttinut kemuista. Nuorimmaiseni huolehti kakuista tällakin kertaa. Olkaapa hyvä ja maistakaa, ainakin silmillänne.
Yksi juhlijoista ei ollut oikeutettu pääsemään kahvipöytään, mutta jääkaapista löytyi sillekin herkkupaloja joita ei juurikaan kodissaan saa.
Melkeinpä pelästyin kun toissapäivänä katsoin parvekkeeltani lounaan suuntaan. Taivaanrannan väri oli melkoisen hurja.
Kohta se heittikin tuutin täydeltä jäätävää vettä, joka aivan pisteli iholla.
Muutama päivä sitten ilmoittelin huoltoyhtiöön kosteusvsurioista asunnossani. Oletin huoltomiehen ilmoittavan tulostaan heti. Vaan luulopa ei olekaan tiedon väärtti. No äsken soitteli, on tulossa huomenna. Tämä pahin kohta on jo kertaalleen korjattu 3 vuotta sitten.
Mahdankohan liioitella korjauksen tarpeesta?
Tarina tuossa ehdotteli että laittaisin vielä kuvan Fannystä ja heti perään kuvan itsestäni about samanikäisenä.
Muistin virkistämiseksi, Fanny on tässä keskellä.
Ja tässä sitten olen itse koko komeudessani ja niin perin totisena
Ja lopuksi päivän nostalgiapläjäys. kuvassa mummoni isäni puolelta kesällä 1953
Nautitaan elämästä, ystävät. Mummokin eli pitkän ja hyvän elämän. Hän oli ainoa isovanhempi jonka sain tavata ja hänkin kuoli ollessani 6-vuotta
Aleksis Kiven päivä on taittunut iltaan ja ainakin täällä vettä on tullut, on ollut pimeää ja harmaata ihan aamusta alkaen. Tuuli on ollut kovaa ja on vielä puhallellut tuolta meren suunnasta ja sen on kyllä huomannut.
Siniristilippu sai tuulessa kyytiä.
Pari päivää sitten toin joulukaktuksen sisään parvekkeelta jossa se on ollut unohdettuna koko kesän. Jokavuotinen miettiminen on päällä: josko se siitä vielä tokenee.
Muutama aika sitten tapasin entisen kampaajani, joka suositteli harmaantuviin hiuksiini hopeashampoota, kun en enää viitsi värjätä hiuksiani. Luottamus kyseiseen kampaajaan on suuri, onhan hän jo 13-vuotiaana vääntänyt mulle permistä ja olen muutenkin ollut hänelle koekaniinina opiskelujen edetessä. Ostin tuota shampoota, mutta vaikka mua varoiteltiin sen väristä koin kauhunhetkiä ostettuani sitä. Sieluni silmillä näin hiuksieni muuttuvan sellaisiksi vanhojen tätien sini/violettivärisiksi. Ihan niin vanha en vielä halua olla. Oli siis pakko konsultoida kampaajaani. Minut vakuutettiin että saisin turvallisin mielin pestä hiukseni.
tällaiselta shampoo näytti.
Lopputulos pesun jäljiltä: hiukset kiiltävät kerrassaan upeasti.
Nostalgia on ollut mukana aatteissani kun käydessäni äitini luona siirsin hänen tietokoneeltaan vanhoja valokuvia itselleni. Yksi rakkaimmistani on kuva jossa etualalla on äitini äiti, joka kuoli äidin ollessa 16. Isänsä olikin kuollut jo puoli vuotta ennen äidin syntymää.
Kuun loppupuolella äitini täyttää 93-vuotta. Lasteni kanssa olemme sitä mieltä että tuossa iässä joka synttäriä kannattaa juhlia. Mielenkiinnolla odottelen millaisen kakkuluomuksen kuopukseni tälläkertaa saa aikaiseksi. Muutama vuosi sitten kakku oli tämän näköinen.
Kuva oli siis syötäväksi kelpaavaa. Toisinsanoen äitini on syötävän hyvää. Tässä voisi tietenkin mainita kuopukseni olevan koulutukseltaan leipuri-kondiittori.
Syötävän hyvää syksyä ja talven odotusta!
Monta monituista vuotta vierähti ilman flunssaa. Mutta maanantaiaamuna oli kumman viluinen olo ja työnsin mittarin vasemman käteni alle. Vilun syy selveni sillä mittari oli kivunnut yli 39 asteen. Ihanaa "sai" sairastaa. Ja juuri kun oli saanut CPAP:n käyttökuntoon räkätauti teki kiellon sen käytölle. Suorastaan loistavaa.
 |
| Lisää kuvateksti |
Pihlaja parvekkeeni alla.
Sama likaisen ikkunan läpi.
Eräänä päivänä kun Kusti polki tänne, kuului postilaatikosta hieman isompi ääni. Uteliaana kiiruhdin katsomaan mitä siellä oli. Hymyilytti, ruskean kuoren takana oli seuraava teksti:
Tauti alkaa helpottaa ja tänään kävin kaupassa, en seuraavia tuotteita ostanut, mutta pistivät silmään, ilman että satuttivat.
Ihan riisipuuroa alko mieli tekemään
Kun järkytykseltäni selvisin kotiin, katselin parvekkeelta ja mietin ihanko oikeasti Alatalon Mikon laulun sanat toteutuvat "Aurinko paistaa ja vettä sattaa taitaa tulla kesä"
Ihanaista sateista syysviikonloppua, nautitaan siitä!
