Translate

maanantai 10. lokakuuta 2011

Nostalgiaa

Aleksis Kiven päivä on taittunut iltaan ja ainakin täällä vettä on tullut, on ollut pimeää ja harmaata ihan aamusta alkaen. Tuuli on ollut kovaa ja on vielä puhallellut tuolta meren suunnasta ja sen on kyllä huomannut.




Siniristilippu sai tuulessa kyytiä.














Pari päivää sitten toin joulukaktuksen sisään parvekkeelta jossa se on ollut unohdettuna koko kesän. Jokavuotinen miettiminen on päällä: josko se siitä vielä tokenee.




Muutama aika sitten tapasin entisen kampaajani, joka suositteli harmaantuviin hiuksiini hopeashampoota, kun en enää viitsi värjätä hiuksiani. Luottamus kyseiseen kampaajaan on suuri, onhan hän jo 13-vuotiaana vääntänyt mulle permistä ja olen muutenkin ollut hänelle koekaniinina opiskelujen edetessä. Ostin tuota shampoota, mutta vaikka mua varoiteltiin sen väristä koin kauhunhetkiä ostettuani sitä. Sieluni silmillä näin hiuksieni muuttuvan sellaisiksi vanhojen tätien sini/violettivärisiksi. Ihan niin vanha en vielä halua olla. Oli siis pakko konsultoida kampaajaani. Minut vakuutettiin että saisin turvallisin mielin pestä hiukseni.






tällaiselta shampoo näytti.












Lopputulos pesun jäljiltä: hiukset kiiltävät kerrassaan upeasti.


Nostalgia on ollut mukana aatteissani kun käydessäni äitini luona siirsin hänen tietokoneeltaan vanhoja valokuvia itselleni. Yksi rakkaimmistani on kuva jossa etualalla on äitini äiti, joka kuoli äidin ollessa 16. Isänsä olikin kuollut jo puoli vuotta ennen äidin syntymää.








Kuun loppupuolella äitini täyttää 93-vuotta. Lasteni kanssa olemme sitä mieltä että tuossa iässä joka synttäriä kannattaa juhlia. Mielenkiinnolla odottelen millaisen kakkuluomuksen kuopukseni tälläkertaa saa aikaiseksi. Muutama vuosi sitten kakku oli tämän näköinen.






Kuva oli siis syötäväksi kelpaavaa. Toisinsanoen äitini on syötävän hyvää. Tässä voisi tietenkin mainita kuopukseni olevan koulutukseltaan leipuri-kondiittori.


Syötävän hyvää syksyä ja talven odotusta!

14 kommenttia:

  1. Joskus on vaikea uskoa, että se on ihan oikeasta elämästä tuommoinen vanha valokuva, jossa ihmiset näyttää siltä mitä itse on nähnyt vain elokuvissa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Inina kommentistasi. Kun ajattelee ei tuonkaan kuvan historia niin valtavan pitkälle mene. Mummoni oli syntynyt 1885 ja äitini kertoo kuullensa kuvan otetun n. vuonna 1900

    VastaaPoista
  3. Vai että Inina. ;) Mutta juu, eihän ajallisesti niinkään, mutta tosiaan näin nuorena tuollaista ei ole nähnyt kuin leffoissa ja valokuvissa, niin tuntuu jotenkin kaukaiselta.

    VastaaPoista
  4. no onhan se nimi melkein oikein... et voi olettaa että mulla asiat menisi kohdalleen.

    Enhän minäkään noita neitokaisia ole livenä nähnyt, mutta kun ajattelee heidän olevan vain pari sukupolvea mua vanhempia on se kyllä käsitänätöntä

    VastaaPoista
  5. Voi,minun tuli jostain syystä niin ikävä Mummia,äitiä minulla ei ole koskaan ollut,Mummi oli minulle Äiti,hän kuoli keväällä :(

    VastaaPoista
  6. Vau,kommentointi onnistui =)

    VastaaPoista
  7. Oi, mikä kakku!
    VAnhat valokuvat ovat aarteita♥

    VastaaPoista
  8. Kiitos Nina ja Tinttarus kommenteistanne! Suru kulkee pitkään mukanamme ja uudelleen ja uudelleen avautuu käsinkosketeltavaksi. Anna Nina ikävän ja surun tulla Mummisi kuolemasta on vasta niin vähän aikaa.Koittaa aika jolloin ikävä on mutta kipu on hellittänyt.
    Tinttarus kakussa oli myös maku kohdallaan

    VastaaPoista
  9. Jep, jotta voi olla järisyttävä väri shamppooksi.
    Muutenhan sininen on niin ihastuttavaa.
    Kaivahan omasta albumistasi sen ajan kuvia milloin olit Fannyn ikäinen ja vertaa.
    Sukulaisuhteeseen ei jää epäilyksen sijaa.
    Täällä toinen, joka odottaa kuopuksesi kaakun näkemistä. Otahan kuvia joka kulmasta XD
    Kyllä kaktus elpyy, kunhan vaan maltat odottaa.
    Namu unia!

    VastaaPoista
  10. Kiitos Tarina taas visiitistäsi

    Täytyypä seuraavaan postaukseen laittaa kuva itsestäni Fannyn ikäisenä, saatte sitten todeta onko yhdennäköisyyttä,
    Kuopus sanoi et mun täytyy varmaan Tarinan mielestä ottaa kuva kakusta myös kun se tulee pois.

    VastaaPoista
  11. Leikkaa liimaa ja askartele teidät vieretysten ... siis kuvat niin mehän piirrämme yhteneväisyytenne näytöön.
    Juu-u suklaatipötköstä ei tarvitse ottaa kuvaa ellei se ole hyvin taiteellinen kasa.

    VastaaPoista
  12. Laittelen kuvia Fannystä ja itsestäni kunhan sopivan kuvan löydän ja ehdin etsiä, kiitos Tarina vinkistä. On meinaan Olga vienyt mennessään.

    VastaaPoista
  13. Tuota hopea shampoota pitäis minunkin varmaan kokeilla kun vain tietäis mistä sitä saa ja minkä nimistä se on.
    Olen tässä tuijottanut tuota kuvaa ja miettinyt että olenko jossain tuon nähnyt kun on niin tutun näköinen kuva,taitaa vain kaikki tuohon aikaan otetut olla saman näköisiä.
    Kaktus muuten taitaa ruveta jouluksi kukkimaan kun on saanut kesän levätä.
    Upea kakku kyllä joillakin on taito hyppysissään.

    VastaaPoista
  14. Kiitoksia Tarikka. Itse ostin tuon hopeashampoon ihan Hairstoresta ja kyselin sitä myyjältä.

    Ympäri käydään Yhteen tullaan, Suomi on pieni maa ja voi ihan olla mahdollista että olet nähnyt kuvan. Knties tunnet jonkun tuohon sukuun kuuluvan tai olet peräti nähnyt kirjan joka suvusta on tehty

    VastaaPoista

Kiitos kaunis kommentistasi!