Muutama päivä sitten ilmoittelin huoltoyhtiöön kosteusvsurioista asunnossani. Oletin huoltomiehen ilmoittavan tulostaan heti. Vaan luulopa ei olekaan tiedon väärtti. No äsken soitteli, on tulossa huomenna. Tämä pahin kohta on jo kertaalleen korjattu 3 vuotta sitten.
Mahdankohan liioitella korjauksen tarpeesta?
Tarina tuossa ehdotteli että laittaisin vielä kuvan Fannystä ja heti perään kuvan itsestäni about samanikäisenä.
Ja tässä sitten olen itse koko komeudessani ja niin perin totisena
Ja lopuksi päivän nostalgiapläjäys. kuvassa mummoni isäni puolelta kesällä 1953
Nautitaan elämästä, ystävät. Mummokin eli pitkän ja hyvän elämän. Hän oli ainoa isovanhempi jonka sain tavata ja hänkin kuoli ollessani 6-vuotta
Killin villat tuo eka kuva on mahtava!
VastaaPoistaValkoiset talot tekevät upean kontrastin taivaalle.
Höh, klikkailin sinun ja Fannyn kuvia vuoronpäältä ja en oikein osaa päättää ... ollako vaiko ei olla Shakespeare tyyliin.
Mummon kuva on herttainen. Tuota kukkaa pöydällä pähkäilin, jotta mikähän kukkanen se on?
Novitan sukkalehti oli ainakin Cittarissa myynnissä.
Suihkivia puikkoja!
kukasta en tiedä, on tuskin enää hengissä ja tuo paikka Kauniaissa on kokenut valtavan muodonmuutoksen.
VastaaPoistaEiköhän se lehti sitten löydy meidänkin Cittarista, on hivenen isompi kuin teillä oli silloin männeinä vuosina
Synkän näköinen taivas.
VastaaPoistaKyllä jotain yhdennäköisyyttä saattoi löytyäkin.
Tuon ajan kukat olivat niitä annasilmiä ja kyyneleitä ja siltä se jotenkin näyttääkin.
Kiitos Tarikka kommentistasi. Taivas on tämän syksyn aikana näyttänyt kaikki mahdolliset ja ehkä mahdottomatkin värisävynsä.
VastaaPoistaTarina tuota mummon kuvassa olevaa kukkaa veikkaili Mustanmeren ruusuksi ja kenties on se, mene ja tiedä