Laivaliikenne Helsingistä Viroon alkoi uudelleen 1965, tai Neuvostoliiton mielestä sitä ei ollut koskan aiemmin ollutkaan. Neuvosto-Virossa kävi koko sen olemassaolon aikana vain 2 valtion päämiestä, meidän Urho Kaleva Kekkonen ja Iranin Shaahi. Meidän Kekkosemme ansioksi voidaan lukea tuo laivaliikenteen käynnistyminen. Koska laivaliikenne toi mukanaan länsituristeja ja länsivaluutta oli kovasti tervetullutta tarvittiin myös kunnon hotelli. Käynnistyi Viruhotelli projekti. Kolme vuotta sitä rakensi pääosin suomalaiset, mutta myös paikallisia rakentajia oli mukana. Ensi vuonna hotelli täyttää 40-vuotta. Kun suomalaiset saivat työnsä päätökseen saivat paikalliset miehet kahden päivän loman ja KGB pääsi tekemään asennustöitä.
Hotelli tuli Intouristin omaksi ja siihen tuli 22 kerrosta, paikalliset asukkaat osasivat kuitenkin laskea ja huomasivat kerroksia olevan 23. Pitikö tuo paikkansa siitä otimme selvää. Hotellin aulassa oli seuraava kyltti.
Ja mehän lähdettiin kierrokselle. Hissillä ylimpään kerrokseen, eli 22, mutta annas ollakaan, sieltä oven takana oli rautakalterit ja portaat kerroksen ylöspäin, eli juupa juu kerroksia on 23.
Tuonne sanojen Hotel Viru taakse kätkeytyy 23 kerros ja kun tuohon aikaan ikkunat oli peitetty mustalla paperilla oli se ovelasti kätketty.
Hulppeat näkymät sieltä oli. Tuolta Olavin kirkontornista kulki piuhat kohti KGB:n paikallista toimistoa, jonka paikalla on nykyään valtiovarainministeriö. Siellä pystyttiin kuulemaan jopa Helsingin taksikuskien keskusteluja.
Toki huoneessen mennessä täytyy olla
ovikoodi
Huoneessa joka oli hotellinjohtajan huone, tosin hän ei sitä koskaan käyttänyt, oli pöydällä laskukone ja puhelimet, samat jotka olivat silloin ennen. Toisessa puhelimessa ei ole numerovalintalevyä, mutta eihän se mitään haittaa, sillä luuria nostamalla siitä oli suora yhteys KGB:n toimistoon. Kätevää, eikös?
Huoneesta löytyi myös lehtileikkeet valtionpäämiehien kuolemista. Kovin näyttivät identtisiltä. Leonid Breznev toki kuoli 1982 ja Juri Andropov 1984. Ja niinpä niin, prismalleen sama teksti, vain nimet ja vuosiluvut oli vaihdettu. Miksi? Yksinkertaisesti siksi, että ennenkuin tekstit pystyi julkaisemaan ne täytyi tulla hyväksytyiksi KGB:ssä. Ja kun teksti oli jo valmiina säästi se toimittajien työtä.
Olikin aika siirtyä museon toiseen ja viimeiseen huoneeseen.
No mutta, turhaan kai sinne mennä, kun ovessa lukee
Eli suomeksi: ei siellä mitään ole. Mutta ei tässä nyt uskoa auta, kun kerrosten lukumääräkään ei pitänyt paikkaansa. Joten rohkeasti sisään vaan.
Seinältä löytyi lista eitoivotuista henkilöistä.
Kuuntelulaitteet jotka oli lähtiessä rikottu. Huone oli kovin karu.
Pöydällä löytyi tavaraa.
Raskaassa kuuntelutyössä väsymys voitti joskus ja oli pakko ottaa unet, siksi huoneessa oli
Hotelliin oli liiaksi asti työntekijöiksi haluavia. Piti olla tarkkana kenet sinne otetaan. Sinne haluttiin nimenomaan kielitaidottomia henkilöitä, jottei he kykenisi kommunikoimaan turistien kanssa, siksi tarvittiin KGB:lle uskollisia tulkkeja. Jokaisen työntekijän tausta selvitettiin tarkoin ja hänen papereihinsa annettiin KGB:n musteleima, jonkajälkeen työpaikka omalla koholeimalla merkkasi asianomaisen hyväksytyksi. Omaan pääsylippuuni olen leimannut kyseiset leimat ja vautsi millainen vempain tuo koholeimaisin oli.
Jokainen meistä on kuullut kunntelulaitteita olleen vähän kaikkialla, huoneissa, ravintolassa jne. tarkempaan syyniin joutuivat mm. poliitikot ja toimittajat, mutta myös tavanomaiset kaduntallaajat saattoivat joskus vaikuttaa turvallisuusuhalta ja huoneeseen saatettiin tulla vaika vaihtamaan puhelin joka "oli mennyt rikki".
Tarinaa olisi piisannut ja kuviakin riittänyt, mutta on ilmennyt niin paljon teknisiä ongelmia että saatte antaa mielikuvituksenne laukata ihan omaan tahtiinne. Valitan sitä ettei ainakaan kaikki kuvat aukene suurennettuina, se johtuu minusta riippumattomista syistä.
Jos menette hotelli Viruun älkää jääkö 22 kerrokseen vaan tehkää mielenkiintoinen retki kerrokseen 23.
Teillähän oli jännittävä ja salaperäinen retki etelään.
VastaaPoistaVoi KGB:n veljet XD tuo koodilukko on lystikäs!
Mitä sitä muistokirjoitusten sisältöä muuttaan alvariinsa. Kyllähän sitä ainakin yhden vuosikymmenen samalla pääsee tahi ainakin yhden viisvuotiskauden.
Tunnelmallista kolomatta adventtia!
Kävimme isännän kans Tallinnassa 1974 keväällä ja asuimme Viru hotellissa kaikissa huoneissa oli kuuntelu laitteet ja opas varoitti etti saa puhua huoneissa politiikkaa sillä Suomalaisten asuttamiin huoneisiin laitetaan kuuntelu päälle heti kun asukkaat majoittuivat.Silloinhan elettiin Virossa Neuvostoliito aikaa.
VastaaPoistakiitos Tarina ja Tarikka. tarikalla on omakohtaisia kokemuksia siitä mistä me kuulimme historiana. Mielenkiintoista. Mietin tässä pitäisikö tämä blogikin päivittää aina uusilla kuvilla ja säilyttää teksti ennallaan
VastaaPoistaNeuvostoliiton kummunisti ajoilta. Beni kertoi hänen kadettikoulu ajalta kuinka kadettien joukosta oli paljastunut venäläinen vakooja.
VastaaPoistaKyllä on karmean näköistä vakoilu välinettä.
Oletko aivan vapaaehtoisesti halunnut mennä hotelliin?
Huh, tuo kadettikoulu, milloin isäsi oli ollut siellä?
VastaaPoistaViruhotelli on nykyään hyvä hotelli ja tälläkertaa minulla oli lahjakortti sinne
Beni meni kadettikouluun heti sodan jälkeen. Valokuva veljeksistä kadettikoulu ajalta esillä Paulo Franke blogissa.
VastaaPoistaKommunistithan soluttautui sodan jälkeen kaikkialle Suomessa.