Linnanjuhliin matkaan nojatuolissani, eipä siellä taida muita tuttuja olla kuin lukioaikainen historianmaikkani. Muutama vuosi sitten silmä kovana tuijotin töllötintä ja näin kuin näinkin poikani siellä tarjoilemassa.
On pakko toistaa Katri Valaa, koska juuri nyt tunnen hänen sanansa todeksi.
"Olin unohtanut valkeuden katsellessani syksyn harmaita värejä ja eräänä aamuna oli valkeus edessäni.
Seisoin hiljaisena hämmästyksestä. Kasvoilleni hajosi lempeä hiutale viileäksi tuoksuksi. Ja valkean maiseman rauha solui sieluuni kuin juoma."
Eihän tuota valkeutta paljon ole, hädintuskin silmin havaittavissa, mutta kuitenkin: ensi lumi.
Tämä viikko on tälle eläkeläismuorille kiireinen ja tiedän että sununtaina jalat huutaa apua. Huomenissa lähden Tallinnaan viipyen yön yli. Näillä näkymillä postaus tulee siellä koetuista ihmeellisyyksistä. (jotain täysin erilaista tulen siellä kokemaan) Perjantaina parin naapurin kanssa kauppaan ja järjestelemään yhtiön kerhohuonetta lauantaina olevaan talon perinteiseen jouluiseen illanviettoon.
Hyvää Itsenäisyyspäivän viimeisiä tunteja!
VastaaPoistaKyllä olin aamusella kuin piskuinen laps'...
ilahduin niin ensilumesta.
Jännittävää Tallinnan matkaa!
Kiitos Tarina. Mä kans olin ihan mykistynyt kun aamulla katsoin ulos ja vastapäisen parkkitalon katolla oli lunta. Ei sitä edes maassa ollut, mutta ihastuksen tunne oli omani.
VastaaPoistaAamusta Tallinnaan ja kivaa tulee olemaan tiedän sen jo nyt, uutta ja erilaista mahtuu joukkoon. Työniloa sulle.
Lunta on saatu meillekkin maanantaina eikä ole vieläkään sulanut vaikka niin luulin ettei tämä päivää pitempään kestä.
VastaaPoistaMukavaa Tallinnan reissua.
Katri Vala ei tainnut tykätä Syksystä.
VastaaPoistaLumi peittää kaiken harmauden ja kätkee roskat.
Mukavaa Tallinnan hetkeä elämääsi.