Äitini kävi ensivisiitillä uudessa kodissani. Kovin hanakka hän ei enää ole kodistaan lähtemään kun ikä alkaa painaa ja väsymys niin helposti voittaa. Kuitenkin nyt hän muutaman tunnin visiitille uskalsi lähteä.
Eipä sellaista tapaamiskertaa etteikö äiti yllättäisi muistillaan. Nyt sisäänastuessaan hän kertoi miten tuttu nimi naapurini ovessa onkaan. Alkula, hän sanoi, silloin kun menin kouluun 1925 luokallani oli Saara Alkula. Hih, itse menin kouluun 1957 enkä kovin montaa nimeä sieltä muista.
Jo jonninaikaa olen kutonut äidille hartianuttua. Varasin lankaa niin että sen piti riittää. Kudoin ja pidin paussia useamman kuukauden ja taas jatkoin vain havaitakseni langan loppuvan ihan loppumetreillä. Ja juuri tarvitsemaani väriä ei tuntunut löytyvän kunnes Tarina pelasti tilanteen löytäessään kotikylältään sitä. Osti ja lähetti pikku-ukon ja Rinsessan mukana sitä mulle. Ajattelin nutun antaa Lokakuussa kun äiti täyttää 94, mutta muutin mieleni ja päätin antaa sen jo nyt. Ilmat viilenevät ja hän joka ei aiemmin kylmää tuntenut on nyt korkean iän myötä alkanut luissaan tuntea vilua. Nyt siis oli oiva aika Silmulangasta kudottu nuttu ojentaa koska lämmitys ei vielä ole päällä.
Seiska-veikan papukaijalangasta muotoutui kivan väriset sukat tyttärelle.
Uskomatonta mutta totta. Lontoonmatkani on jo käsillä. Sen kertoo lentolippu.
Pakkaaminen on tekemättä, mutta olen varustautunut nilkan tukisiteellä voidakseni liikkua pitkin Lontoon katuja. Nilkka pettää alta ja kun tuo kipu on siinä nk. terveessä jalassa niin jotain tartti tehdä. Jos olisin itse saanut valita jalan nilkan kivuille olisin valinnut jalan joka jo muutenkin reistailee ja aiheuttaa kipuja. Vaan kun ei voi valita, täytyy yrittää tukea. Hivenen on hankalaa kun oikean jalan lonkka kipuilee oikean jalan askeleella ja vasemman jalan nilkka pettää alta vasemman jalan askeleella. Mutta näillä mennään kun ei muutakaan voi. Kaikkeen tottuu. Sanovat että ensimmäinen päivä hirressäkin on pahin, sitten helpottaa.
Valoa ja lämpöä syksyyn!
Eipä sellaista tapaamiskertaa etteikö äiti yllättäisi muistillaan. Nyt sisäänastuessaan hän kertoi miten tuttu nimi naapurini ovessa onkaan. Alkula, hän sanoi, silloin kun menin kouluun 1925 luokallani oli Saara Alkula. Hih, itse menin kouluun 1957 enkä kovin montaa nimeä sieltä muista.
Jo jonninaikaa olen kutonut äidille hartianuttua. Varasin lankaa niin että sen piti riittää. Kudoin ja pidin paussia useamman kuukauden ja taas jatkoin vain havaitakseni langan loppuvan ihan loppumetreillä. Ja juuri tarvitsemaani väriä ei tuntunut löytyvän kunnes Tarina pelasti tilanteen löytäessään kotikylältään sitä. Osti ja lähetti pikku-ukon ja Rinsessan mukana sitä mulle. Ajattelin nutun antaa Lokakuussa kun äiti täyttää 94, mutta muutin mieleni ja päätin antaa sen jo nyt. Ilmat viilenevät ja hän joka ei aiemmin kylmää tuntenut on nyt korkean iän myötä alkanut luissaan tuntea vilua. Nyt siis oli oiva aika Silmulangasta kudottu nuttu ojentaa koska lämmitys ei vielä ole päällä.
Seiska-veikan papukaijalangasta muotoutui kivan väriset sukat tyttärelle.
Uskomatonta mutta totta. Lontoonmatkani on jo käsillä. Sen kertoo lentolippu.
Pakkaaminen on tekemättä, mutta olen varustautunut nilkan tukisiteellä voidakseni liikkua pitkin Lontoon katuja. Nilkka pettää alta ja kun tuo kipu on siinä nk. terveessä jalassa niin jotain tartti tehdä. Jos olisin itse saanut valita jalan nilkan kivuille olisin valinnut jalan joka jo muutenkin reistailee ja aiheuttaa kipuja. Vaan kun ei voi valita, täytyy yrittää tukea. Hivenen on hankalaa kun oikean jalan lonkka kipuilee oikean jalan askeleella ja vasemman jalan nilkka pettää alta vasemman jalan askeleella. Mutta näillä mennään kun ei muutakaan voi. Kaikkeen tottuu. Sanovat että ensimmäinen päivä hirressäkin on pahin, sitten helpottaa.
Valoa ja lämpöä syksyyn!
Tosi lämmin tuo huivi on äidillesi, mukavasti lämmittää:)
VastaaPoistaKivaa Lontoon matkaa!
Komean lämpöinen lukunutusta tuli, vaikka välillä ilmassa väreilikin uskonpuute. Sisutellen on hyvä kannustin sana.
VastaaPoistaIloisia askelia astellaan kenties pyrähdelläänkin noilla papukaijoilla.
Ota paljon kuvia, jotta mekin pääsemme käymään virtuaalimatkalla, kun matkalaukkuun emme mahdu, pöh 20 kg.
Ihanaa, antoisaa ja virkistävää matkaa!
p.s joko bambut ovat käs'veskassa XD
Siunausta ja virkistävää Lontoon reissua !
VastaaPoistaihanaa matkaa <3 toivottavasti näemme pian kotiuduttuasi.
VastaaPoista