Tunnustusta,Tunnustusta

Eikös ystävästä voisi sanoa: Tosi ystävä ei koskaan yritä jarruttaa sinua, paitsi kun olet putoamassa.


Silloin kauan, kauan sitten kun me tytöt pidimme muistivihkoja, yksi suosittu muisto oli: Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessään avain ja lukko, niillä se sitoo ystävät yhteen niinkuin maamies pellolla lyhteen.


Huomannut olen myös todeksi sen ettei aika ei etäisyys voi ystävyyttä sammuttaa. Kun tavataan jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Näin toteutui omassa elämässäni  juuri viime viikolla.

Tällainen keräilyharrastus on tähän huusholliin tullut. En tosin kerää niitä itselle vaan ystävälle.










Tänään piipahti luonani yksi rakkaimmista ystävistäni kera emäntänsä ja samalla sain taas suppilovahveroita. (kuva on minun, eli huonon kuvaajan ja nuorimmaiseni on päässyt siihen ilman päätä)

Koukkuun, erittäin pahasti koukkuun olen jäänyt silmätippoihin, joita tarvitsen pitääkseni yllä silmien varaosien viihtymistä. Avot,  tohtorisetä oli mielissään tästä addiktiosta.

Päivä on jo yöksi vaihtunut ja uusi päivä alkanut. On aika käydä yöpuulle kunhan ensin hoidan naamioitumisen. Naamion kera toivotan hyvää yötä.

                    

Vauhtia ja vipinää

Viikko alkoi alkoi sopivasti silmälasaretissa käynnillä.

Tästä lähdettiin liikkeelle Kesäkuun puolessa välin kun varaosa silmään laitettiin. Hyvin on kuulema siksakilla paikallaan pysynyt ja paranemisprosessi hyvin käynnissä.

Tytärkin saapui kylään ja hänen tuomisistaan sain namiruokaa.    Oli Kanttarellia, Suppilovahveroa ja Mustaa torvisientä.











Jotta jälkikasvulla riittäisi puuhaa sai nuorimmainen tehtäväksi viedä unimasiinani (minä kun öisin saan ylipainehappea) sairaalaan saadaksemme selvyyden millainen vika on särjestelmävika 1019. Jottei poika liian helpolla pääsisi käyntejä tuli kaksi. Mäki Iho- ja Allergiasairaalaan on niin hulvaton ettei sitä minun tassuilla kiivetä. Hupsista rallaa vika oli vieras myös huollon pojille ja uusi entistä ehompi masiina odottaa nukkumaanmenoa.

Sain kunnian tehdä tuttavuutta pikkurinsessan kanssa ja avot johan meillä jutusteltavaa riitti,

Pikku-ukko hurmasi täti-ihmisen oitis välittömyydellään ja uskomattomalla muistillaan.

Paavo ja

   Hulda olivat kovasti kasvaneet sitten viime visiitin,










Uutta jaksamista syksyn sateisiin ja harmauteen toi kyläilyreissu entiseen kotikaupunkiin. Jälleen sain todeta vanhan viisauden: ystävät ovat ovat kultaakin kalliimmat.

Saunaehtoo

Enpä ollut aatellu heti tänne värkätä uutta tekstiä, mutta Tarinan kujeiden tähden lienee pakko.

1 lempiruoka: taitaa se olla perinteiset oman äitini tekemät lihapullat kera muussin

2 lempimakeinen: hups, syön niin vähän karkkia... no vaikka lakritsi, eikä mikään täytesellainen

3 lempiluettavani: lienee joku ajatuksia herättävä esim. Tory Hadenin kirjat

4 mieluisin tapa tehdä käsitöitä :  se mitä teen on kutomista nojatuolissa röhnäten telkkaria katsellessa

5 lempielokuva : niitä on niin paljon, mut esim. Amelie ja Slummin miljonääri

Ylläripylläri en anna tätä kenellekään eteenpäin.

Auringonlaskua Tunisialaisittain

Vähän minusta

Kuka olisi uskonut minun istuvan tässä näpyttelemässä omaa blogia. Yllätyshullu kun olen sai ystäväni minut ryhtymään tähän. Harjoitusta tämä on, sillä eihän kukaan ole seppä syntyessään.

Joskus nuorena sain olla muutaman vuoden Lontoossa. Vuosia meni etten siellä käynyt, mutta nyt parina vuonna olen käynyt ihmettelemässä kaupungin muuttumista. Eipä tuota London Eye:takaan silloin vuonna nakki ollut. Hulvattomat näkymät sieltä on yli Lontoon. Kirkkaana päivänä näkee kilometrien päähän ja illalla suurkaupungin valot ovat häkellyttävän komeita. Viimeisellä reisullani Lontooseen  sain myös tavata ensimmäisen ystäväni Lontoosta.

Useassa maassa olen saanut käydä ja jokainen on tavallaan kiehtonut, erikoisesti paikan sydämessäni on saanut Sousse Tunisiassa.

Viimeksi ollessani hotellin ikkunasta avautui näin vaatimaton näkymä. Haave uudesta reissusta on jo melkein toteutumassa kun varauksia olen jo tehnyt.  Ensi talvena menen sinne kuukaudeksi, en matkatoimiston kautta vaan omatoimisesti. Valmiiksi on jo kaksio varauksessa 20 metrin päästä merestä. Lennot Lontooseen on varattu ja maksettu (sain erityisen halvalla) Sieltä sitten jatkan matkaa kohti Tunisia Tunisiassa. Päätin myös että pakolliset yöpymiset Lontoossa teen hotellissa, en kavereiden luona koska haluan olla pirtsakka aamun jatkolennolle.


Avioeroni jälkeen tyttäreni yllytti tämän yllätyshullun lukion käyntiin. Kuinka ollakaan  suostuin siihen ja taustalla oli vain kansakoulu vuosikymmenten takaa. Niinpä sitten keväällä 2006 sain painaa valkolakin päähäni. Enpä olisi uskonut pystyväni siihen

Tyttäreltäni saama kortti lakkiaispäivänä.






Mitäpä muuta kertoisin? Ikkunasta kun katselen harmaa on syyspäivä ja pihlajissa ikkunan alla on vain vähän marjoja. Tuliko se silloin kylmä vai luminen talvi, en nyt muista. Kovin on vielä lämmintä, mittari näyttää 14. Parvekkeelta olen kyllä katsellut kurkien ja hanhien muuttoa lämpöisiin maihin. Hanhien muuton näin ekaa kertaa elämässäni ja voi sitä meteliä. Kovin matalalla myös lensivät.


Jos joku erehtyy tätä lukemaan toivottelen iloista ja värikylläistä syksyä!