Eikös ystävästä voisi sanoa: Tosi ystävä ei koskaan yritä jarruttaa sinua, paitsi kun olet putoamassa.
Silloin kauan, kauan sitten kun me tytöt pidimme muistivihkoja, yksi suosittu muisto oli: Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on kädessään avain ja lukko, niillä se sitoo ystävät yhteen niinkuin maamies pellolla lyhteen.
Huomannut olen myös todeksi sen ettei aika ei etäisyys voi ystävyyttä sammuttaa. Kun tavataan jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Näin toteutui omassa elämässäni juuri viime viikolla.
Tällainen keräilyharrastus on tähän huusholliin tullut. En tosin kerää niitä itselle vaan ystävälle.
Tänään piipahti luonani yksi rakkaimmista ystävistäni kera emäntänsä ja samalla sain taas suppilovahveroita. (kuva on minun, eli huonon kuvaajan ja nuorimmaiseni on päässyt siihen ilman päätä)
Koukkuun, erittäin pahasti koukkuun olen jäänyt silmätippoihin, joita tarvitsen pitääkseni yllä silmien varaosien viihtymistä. Avot, tohtorisetä oli mielissään tästä addiktiosta.
Päivä on jo yöksi vaihtunut ja uusi päivä alkanut. On aika käydä yöpuulle kunhan ensin hoidan naamioitumisen. Naamion kera toivotan hyvää yötä.
Koneessa on siis jo kaikki tarvittavat osat ;o).
VastaaPoistaHauska kuva karvaisesta ystävästä!
Virkeää päivää!
Masiina on nyt entistä ehompi ja aamulla väsymys on pois ja puolenpäivän aikoihin en vielä haukottele
VastaaPoistaKahvipussit taitaa olla useamman keräily kohde,minäkin olen niitä jo muutaman vuoden keräillyt muutama kassikin on jo niistä tehty ja välillä lahjoittanut tarvitseville.
VastaaPoistaaurinkoista viikon loppua.
Kiitos Tarikka taa visiitistä. Mulla kun oli tyhjiä kahvipusseja esillä keskimmäinen lapsistani tokaisi kauhunsekaisella äänellä: et kai sinäkin äiti ole hurahtanut noihin kahvipusseihin? Huokasi helpotuksesta kun kerroin niiden menevän Tarinalle
VastaaPoista