Translate

perjantai 16. syyskuuta 2011

Vähän minusta

Kuka olisi uskonut minun istuvan tässä näpyttelemässä omaa blogia. Yllätyshullu kun olen sai ystäväni minut ryhtymään tähän. Harjoitusta tämä on, sillä eihän kukaan ole seppä syntyessään.

Joskus nuorena sain olla muutaman vuoden Lontoossa. Vuosia meni etten siellä käynyt, mutta nyt parina vuonna olen käynyt ihmettelemässä kaupungin muuttumista. Eipä tuota London Eye:takaan silloin vuonna nakki ollut. Hulvattomat näkymät sieltä on yli Lontoon. Kirkkaana päivänä näkee kilometrien päähän ja illalla suurkaupungin valot ovat häkellyttävän komeita. Viimeisellä reisullani Lontooseen  sain myös tavata ensimmäisen ystäväni Lontoosta.




Useassa maassa olen saanut käydä ja jokainen on tavallaan kiehtonut, erikoisesti paikan sydämessäni on saanut Sousse Tunisiassa.




Viimeksi ollessani hotellin ikkunasta avautui näin vaatimaton näkymä. Haave uudesta reissusta on jo melkein toteutumassa kun varauksia olen jo tehnyt.  Ensi talvena menen sinne kuukaudeksi, en matkatoimiston kautta vaan omatoimisesti. Valmiiksi on jo kaksio varauksessa 20 metrin päästä merestä. Lennot Lontooseen on varattu ja maksettu (sain erityisen halvalla) Sieltä sitten jatkan matkaa kohti Tunisia Tunisiassa. Päätin myös että pakolliset yöpymiset Lontoossa teen hotellissa, en kavereiden luona koska haluan olla pirtsakka aamun jatkolennolle.


Avioeroni jälkeen tyttäreni yllytti tämän yllätyshullun lukion käyntiin. Kuinka ollakaan  suostuin siihen ja taustalla oli vain kansakoulu vuosikymmenten takaa. Niinpä sitten keväällä 2006 sain painaa valkolakin päähäni. Enpä olisi uskonut pystyväni siihen








Tyttäreltäni saama kortti lakkiaispäivänä.






Mitäpä muuta kertoisin? Ikkunasta kun katselen harmaa on syyspäivä ja pihlajissa ikkunan alla on vain vähän marjoja. Tuliko se silloin kylmä vai luminen talvi, en nyt muista. Kovin on vielä lämmintä, mittari näyttää 14. Parvekkeelta olen kyllä katsellut kurkien ja hanhien muuttoa lämpöisiin maihin. Hanhien muuton näin ekaa kertaa elämässäni ja voi sitä meteliä. Kovin matalalla myös lensivät.


Jos joku erehtyy tätä lukemaan toivottelen iloista ja värikylläistä syksyä!







4 kommenttia:

  1. Onnea uudelle bloggarille!
    Ajan mittaan blogista tulee rymsteerattua ihan omannäköiseksi.
    Minä en ole vielä kurkiauroja enkä hanhiauroja nähnyt. Emme ole olleet samoilla huudeilla samaan aikaan ;o).
    Pirtsakkaa iltaa!

    VastaaPoista
  2. Blogissani on sinulle kuuluvaa,käyhän noutamassa.

    VastaaPoista
  3. Tarina on pistänyt vauhtia rattaisiin

    VastaaPoista
  4. Onnittelut uudesta tasosta !
    Blogi on puhetta itselle ja vaikkapa päiväkirjan pitämistä.
    Läsnäoloa itsensä kanssa ja seurustelua lukijoihin.
    Lukijoiden lisääntyessä, huomaa oman tien haarautuvan..miellyttääkö itseään vai lukijaa, siinäpä mielen taistelua.
    Parasta on suosia itseään.

    Onnea ja Siunausta sinulle Fred <3

    VastaaPoista

Kiitos kaunis kommentistasi!