Vauhtia ja vipinää

Viikko alkoi alkoi sopivasti silmälasaretissa käynnillä.

Tästä lähdettiin liikkeelle Kesäkuun puolessa välin kun varaosa silmään laitettiin. Hyvin on kuulema siksakilla paikallaan pysynyt ja paranemisprosessi hyvin käynnissä.

Tytärkin saapui kylään ja hänen tuomisistaan sain namiruokaa.    Oli Kanttarellia, Suppilovahveroa ja Mustaa torvisientä.











Jotta jälkikasvulla riittäisi puuhaa sai nuorimmainen tehtäväksi viedä unimasiinani (minä kun öisin saan ylipainehappea) sairaalaan saadaksemme selvyyden millainen vika on särjestelmävika 1019. Jottei poika liian helpolla pääsisi käyntejä tuli kaksi. Mäki Iho- ja Allergiasairaalaan on niin hulvaton ettei sitä minun tassuilla kiivetä. Hupsista rallaa vika oli vieras myös huollon pojille ja uusi entistä ehompi masiina odottaa nukkumaanmenoa.

Sain kunnian tehdä tuttavuutta pikkurinsessan kanssa ja avot johan meillä jutusteltavaa riitti,

Pikku-ukko hurmasi täti-ihmisen oitis välittömyydellään ja uskomattomalla muistillaan.

Paavo ja

   Hulda olivat kovasti kasvaneet sitten viime visiitin,










Uutta jaksamista syksyn sateisiin ja harmauteen toi kyläilyreissu entiseen kotikaupunkiin. Jälleen sain todeta vanhan viisauden: ystävät ovat ovat kultaakin kalliimmat.