Bimbo-Blondi

Puhelin tärisee ja ulvoo, katse kohdistuu näyttöön: Bimbo-Blondi. Hyvä asento ja luuri korvalle. Tästä tulee piiiiitkä ja hauska puhelu. Puhelut ystävältä tai vice versa on aina tapahtuma sinänsä.

Ystävänpäivä on käsillä. Onneksi meillä Suomessa se on nimenomaan ystävänpäivä, ei rakastavaisten päivä kuten englanninkielisessä maailmassa. Hyviä, todella hyviä ystäviä kasvaa harvakseltaan, mutta kun sellaisen löytää siitä kannattaa kiinni pitää. Sanotaan ettei kypsässä iässä enää ystävyyssuhteita synny. Väitän vastaan. Olkoon tämä kirjoitus oodi ystävälle joka astui elämääni 16-vuotta sitten.

Kuin vahingossa tyttäriemme vanhempienillassa se tapahtui. Toinen johti puheenjohtajana puhetta ja toinen avasi suunsa ja siinä se oli: Ystävyys! Nimenomaan isolla Y.llä. Se oli sitä heti kättelyssä ja on sitä yhä edelleen. Puhelimessa juuri naureskelimme olevamme kuin kauan parisuhteessa ollut pariskunta joka ymmärtää toista ennenkuin tulee mitään sanottua. Sillä erolla ettemme ole koskaan parisuhteessa olleet ja viimeiset 8-vuotta olemme asuneet eri paikkakunnalla ja koska kumpikin olemme sopivan laiskoja liikkumaan toiselle paikkakunnalle tapaamme perin harvoin. Muttei se tahtia haittaa.

Tämä ystävyys toi elämääni sammakot ja ystävälleni siilit. Se on ihan oma inside-juttu jonka ympärille on elämää rakennettu.


Nauru on raikunut ystävän seurassa, silloinkin kun olisi tehnyt mieli itkeä, ei niin ettei olisi saanut surra kun oli surun aika, mutta ystävä ei antanut jäädä suruun märehtimään. Liikuttiin kylänraitilla, kitattiin kahvia ja pähkäiltiin. Käännettiin ja väännettiin asiaa kunnes valo alkoi pilkahdella tunnelin päästä. 

Muistuupi mieleen hetki kun ystävä poti oikein kunnon räkätautia. Piippaili tekstaria "tuletko seuraksi?" Ei kun autonnokka kohti ystävän asuntoa ja sisään. Pian kävi ilmi ettei ystävästä juttuseuraa ollut. Riutui raukka sohvan pohjalla, eikä hänestä juuri ääntä löytynyt. Rojahdin siihen toiselle sohvalle. Olimme. Kirjaimellisesti olimme ainakin sen 2 tuntia, kunnes minun täytyi poistua lapselle ruokaa laittamaan. Ystävyys oli vahvasti läsnä - ilman sanoja - eikä olo edes ollut vaivaantunut.

Sattuipa niin, että ystävä täytti pyöreitä ja itse olin vasta leikattu ja neljällä jalalla kulkeva, enkä saanut vielä liikkua pihapiiriä kauemmaksi. Eihän siitä mitään ongelmaa tullut, luovaa ongelmanratkaisua käyttäen, synttärit vietettiin minun luona ja sinne kutsuttiin ystävät ja kylänmiehet. ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana.

Löysin juuri ihanan jutun Nalle Puh'sta jonka kopsaan tähän, koska se niin hyvin sopii oodiin ystävälleni.


"En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa..." sanoi Puh katsoessaan Ristoa ja Nasua. "..paitsi ystäviä.." Ystävyys on sitä kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystäväänsä. Silloin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti niin että kaikki rypytkin siliävät.

Ystävät, nautitaan ystävistämme! Vaalitaan ystävyyssuhteitamme!


HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!