Translate

maanantai 30. tammikuuta 2012

Ihmettelyä on piisannut

Ihmeellinen on tämä koneiden maailma nykyään. Osaan kyllä perusasiat hoitaa tietsikallani ja puhelimellani, mutta, mutta... kone tässä taannoin viestitteli mulle ihan omituisia.




En nyt mielestäni mitään hämmentäviä pyyntöjä ollut esittänyt. Tekoälylle sattuu ja tapahtuu.


Loppuviikosta kävin paikallisessa kauppakeskuksessa shoppailemassa. Toiset ostavat Lindexiltä, Seppälästä tms. Minä tyttö se shoppailin paikallisessa apteekissa. Ihan kaikkia lääkkeitä en tarvinnut mutta kertyi niitä silti.




Samalla reissulla tein viikon ruokaostokseni, joten mummonkärry oli mukana.






Kovasti oli lunta pyryttänyt ja täyden kärryn veto, sekä apteekkikassin ja kangaskassin kanto yhtä vapaata kättä käyttävälle oli liikaa joten bussilla kotiin. Kun olimme saapumassa kotipysäkille ja siirsin vetolaukun käytävälle voidakseni siirtyä bussin keskiovelle poistumista varten, sydän melkein pysähtyi kun yllättäen musta käsi veti kärryä pois läheisyydestäni ja käsi tarttui vielä kasseihinkin. Huh! Sitten kuului tuttui ääni:" Ethän sinä nyt näiden kanssa selviä, autan sinut kotiin!" Naapurirapun somalialainen ystäväni Siad oli kotimatkalla töistä ja estelyistäni huolimatta kulki ohi kotirappunsa ja saattoi minut hissin ovelle asti. Herrasmies!


Eipä viikkoni olisi täydellinen ellen äidin luona kävisi. Sunnuntaina poikkesin siellä vieden mukana hieman siskonmakkarakeittoa. Äiti kun ei aina viitsi niin kovin kummoisia valmistaa ja ei  usein taloudellisena ihmisenä käy palvelutalon ravintolassa syömässä. 



Äidin pöydältä bongasin tämän ihastuttavan ruusun ja kuulin tarinan sen saapumisesta. Talon ravintolanpitäjäpariskunta lopetti ja kiitokseksi kuluneesta toimitti jokaiselle talon asukkaalle ruusun. Hienoa, sanon minä, moni vanhus sai iloa elämäänsä.

Tänään asioin jäähyväismerkeissä Itäkeskuksessa ja sen kunniaksi ystävä lähetti sähköpostissa minulle valoa tunnelin päässä.


Kiertelin myös paikallisessa Lidlissä katsomassa josko siellä olisi ollut jo kauan himoitsemaani Kumifiikusta, ystävä  kun oli naapurikaupungin vastaavassa kaupassa sellaisen nähnyt. vaan eipä näkynyt, joten metsästys jatkuu.

Ihanaa ja kirpakkaa kuun vaihdetta!

7 kommenttia:

  1. Ulkoiluttiko tekoäly sisäistä blondiaan pyyntöä esittäessä XD?
    Hmmm ... koneen vastaus pyyntöösi on liki inhimillinen.
    Herrasmiehiä siis löytyy vieläkin ja säästyit voimainkoitoksesta tätikärryn ja kassien kanssa.
    Luulisi, jotta noita kumifikuksia löytyisi, kun "vanhanaikaiset" kasvit ovat nyt trendikkäitä.
    Ainahan sitä putken päästä valo kajastaa.
    Noh, jos putkeen kurkkaa pimeän aikaan niin silloin ei näy, ellei ota sitä kynttilää vakasta ja sytytä.
    Auringonpaistetta päivääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekoäly on kovaa vauhtia muuttumassa blondiksi, siinä varmaan pyynnön hämmentävyyteen johtanut syy..
      Kirpakkaa pakkaspäivää!

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt talsitaan lumessa ja pakkasessa, loppukuussa hieman lämpöisemmissä maisemissa (oletettavasti) Kohelluksia sinne talviseen arkeesi!

      Poista
  3. Nykysi nämä tietokoneet eivät hauku idiootiksi niin ku aikoinaan kun meillekkin ensimmäinen tietokone hankittiin eikä ollu moksiskaa vaikka yritti sanua että ite oot.
    Mukava se on että talvi on oikia talvi eikä loskakeli,kyllä nämä pakkaset kestää ku laittaa tarpeeksi vaatetta kesällä saa sitte vaatetusta vähentää eikä sekkää riitä.

    VastaaPoista
  4. Onneksi nuo tietokoneet osaa olla nykyisin hienovaraisia.
    Nuttua nutun päälle niin pakkasessa pärjää, mulla ainoastaan vasemman käden sormet meinaa paleltua kun keppiä puristaa niin niiden suojaus vähän ontuu

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kaunis kommentistasi!