Läheisellä bussipysäkillä näytti tältä. Matka jatkui ja Rastilassa puolestaan oli tällaista.
Kalasatamassa matkalla metrolta bussipysäkille löytyi seuraava.
Vihdoin Kannelmäessä aivan äidin kodin luona.
Äiti elää ja asuu niin, että saa ikkunastaan seurata vuodenaikojen vaihteluita ja samalla yksi seinä asunnosta on elävä taulu, tänään taiteilija oli loihtinut seuraavanlaisen teoksen.
Tällä reissulla niin silmä kuin sielukin lepäsi.
Hieman on puikot taas täällä päin kolisseet. Huivi tyttärelle Rose Mohair langasta tuli loppujen lopuksi liki kolmemetriseksi. En saanut tytärtä poseeraamaan sen kanssa, joten viikattuna tuolin karmilla se näytti tältä.
Vanhempi pojista tilasi joku päivä sitten tumput ja langaksi kelpuutti pukinkontissa tulleen langan. Hehtaaritumput niistä tuli, kädesä kun kokoa löytyy.
Pitänee tässä tunnustaa näiden olevan ensimmäiset tumput jotka olen kutonut. Joskus neljännellä luokalla koulussa piti meidän syyslukukaudella kutoa tumput. Minä onneton puhisin ja puhkuin kutomisen kanssa. Syyslukukausi oli ja meni mutta tumppu ei ottanut valmistuakseen. Saimme noihin aikoihin viedä käsityön kotiin. Ja vihdoin Huhtikuun loppupuolella sain ensimmäisen tumpun kudottua ja vein sen opettajalle näytille. Ope tietenkin kysyi missä toinen on? Sujuvasti siihen valehtelin sen jääneen kotiin. Sain luvan esitellä sen seuraavalla käsityötunnilla. Näytinhän minä opettajalle, mutta tietenkin sen saman tumpun. Mainittakoon käsityönumeroksi tulleen 5.
Jouluna sain tyttäreltäni, siltä ainoalta, lahjaksi mielestäni tosi kauniin korun. Naistyön Keskustyöjärjestöjen juhlavuoden koruihin kuuluvan.
Kauneuden lisäksi korussa on ylläripylläri.
Muistitikku. Kaikkea ne keksivätkin.
Nyt pitäisi suunnata ostamaan siimaa voidakseni virittää ikkunaan melkein tyttäreltäni joululahjaksi saamani koristeen.
On rikkaus kun on ihana perhe. Rikkautta lisää laajennettu perhe, kuten melkein lapset ja melkein lapsenlapset. Toinen melkein tyttäreni ilahdutti minua suuresti lähettämällä minulle kuvan ihanasta ja veikeästä pikku rinsessasta. Jos vastaan tulee huono päivä ei kun avaamaan kuva ja väkisinkin huono olo kaikkoaa mielestäni.
Ihanaa, lumen kaunistamaa talvea!
Maisema on niin kaunis lumiverhossa!
VastaaPoistaMaaliskuussa sitä taitaapi olla asiasta jo toista mieltä ;o).
Huivista tuli hieno. Kannatti kaavan opiskelu.
Jep, keskimmäinen tarvitsee kyllä kaksi lapasta XD, kun ei ole yks'kätinen.
Rinsenssa on niin suloisen veikeä jotta.
Namusia unia!
Niin on kaunista katseltavaa, toivotaan runsasta lumipeitettä Huhtikuulle asti, kun Fred tarttee valoa paljon :)
VastaaPoistaLapasissa on kivat värit !
Mäkin voin sitt tunnustaa kuin hattuhyllyllä on lapasia paljon. Joka talvi löydän työni kautta ja niitä yks kätisiä tiputtajia on paljon.
Koskas Rinsessan hampulit kutiaa ?
Kyllä maisema on kaunis lumivaipassaan.
VastaaPoistaTuo Rose Mohair on kivaa neuloa mutta huono purettava sen ole karvaasti monta kertaa kokenut.
Kaunis koru.
Pirteän suloinen prinsessa.
Tumppuja on tullut neulottua tällekkin vuodelle muutamat niitä tarvitaan aina.
Kiitos Tarina, Liirum ja Tarikka.
VastaaPoistaSitkeästi olen yrittänyt puikkoja heilutella kun kerran makuun pääsin, mutta kyllä se sellaista taapertamista mulla on. parempi hitaasti kuin ei ollenkaan.
Tuohon rinsessaan, melkein lapsenlapseeni viitaten täytynee kertoa, että menneinä vuosina kun ystäväni kanssa asuimme samalla paikkakunnalla ja paljon yhdessä kylänraitteja talsittiin, meiltä aika-ajoin kysyttiin montako lasta sinulla on? molemmat meistä aina pokkana vastasi 3 tai 6 riippuu siitä miten lasketaan. Siksi noita melkein lapsia on olemassa. Menneinä vuosina myös melkein lapseni, rinsessan äiti, yöllä soitti ja nyyhkytti nukutko? no enhän nukkunut kun heräsin puhelimen sointiin, saanko tulla sun luo? Tule toki... Ja yö kului rattoisasti nuorta lohduttaen. Olin aika otettu että nuori uskalsi soittaa keskellä yötä.
Ihana laajennettu perhe.
Musta on aika ihanaa että on melkein kaksi äitiä <3 :)
PoistaIhanuus
PoistaKivat värit, näyttänee siltä kuin kaipailet kesän sointuja lähiöön :)
VastaaPoista