Vanhaa ja uutta

Uudessa vuodessa mennään jo pitkällä ja äitini kanssa tässä muistelin kuinka tätini, syntynyt 2.1.1902, kutsui aina suvun luokseen Uuden vuoden päiväksi ja muistutteli et tulkaahan sitten luokseni uutena jouluna! Siinä taas eräs vanhankansan sanonnoista.


Jouluaattona luonani opin erään vanhankansan tavan. Äitini löysi lahjapaketista kutomani Olgasukat, ei viitsinyt riisua Aino-tossuja jalastaan vaan kiepsautti sukan jalkaterän nyrkkinsä ympärille todeten sukkien olevan sopivat. Näin kuulema ennen toimittiin.


Vanhassa pysyäkseni kerrottakoon että eilen äidin luona käydessäni tuli mukaani jonnin verran vanhaa. Kuvioneulekirja vuodelta 1952. Tämä pussukka odotti siellä minua.

Tätä ihastellessani äitini samalla kertoi ostaneensa sen keväällä 1957 Vaasan Palosaaresta käsityöliikkeestä. Hinta tosin jäi epäselväksi, mutta äitini tuntien se putkahtaa esille jossakin vaiheessa. Nyt puikkoni pysyvät jokseenkin järjestyksessä.


Joulupukki toi minulle myös, kuten oli uhannutkin, 

Ystävä ryökäle huolehti pukinkonttiin virkkuukoukun, mutta ähäkutti, äiti pisti paremmaksi ja antoi kokonaisen setin kyseisiä koukkuja.

Äidin kätköistä löytyi myös kauan himoitsemani ja etsimäni jätti hakaneula. Äidit on kultaakin arvokkaampia.

Niin, sitten sitä uutta. Minä joka ennen kudoin juuri ja juuri ne pakolliset joululahjasukat olen nyt ystävän yllytyksestä hurahtanut kutomiseen. Ystävä totesikin ettei minusta enää ole hänelle lankajarruksi ostoksille.


Chrystal ja Silmulangat saivat minut pauloihinsa ja kudoin itselleni pipon.

Tässä viimeistelyä vaille valmis. Samasta lankayhdistelmästä on tulossa kaulahuivi, langat vaan loppuivat kesken joten huivikaan ei ole valmis.


Joulun aikoihin tytär teki tilauksia kudinten suhteen. Saatuaan lahjaksi Polkulangasta kudotut ylipolven sukat pyysi hän kämmekkäitä samasta langasta. Niidenkin viimeistely on vielä tekemättä.

No mamma täällä viihtyy edelleen puikkojen seurassa ja koska silmälasien vahvuudet ovat kaukana oikeasta työ sujuu paremmin laseitta. Tässä keskityn ihan alkuvaiheessa olevaan tyttären tilaamaan Rose Mohair langasta tulevaan pitsikaulahuivin tekoon. (Huh ja huoh, tuossa vaiheessa olin luovuttaa tuon tekemisen)

Joulu pysyy kodissani vielä. Jo lapsuudenkodissani noudatettiin vanhaa sanontaa: hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti sen poies viepi. Eli viikko vierähtää vielä jouluisessa kodissa.


Tänään kuulin äidin veljen vaimon nukkuneen pois eilisiltana 94-vuoden ikäisenä. Lyyli oli minulle läheinen ja rakas. Nyt äitini, vaivaisessa 93-vuoden iässä, on suvun vanhin omassa suvussaan ja avioliiton myötä tulleessa suvussa.


Mukavaa tätä vuotta kaikille!