Ilmat jo lupaili kesän olevan täällä. Tällähetkellä ei siltä tunnu, juuri nyt ulkona lämpöä näkyy olevan 16.3 ja on tosi raa'an oloinen ilma. Jospa se siitä. Urpon päiväkin meni ja vanha kansa sanoi "jos on Urpona paita päällä, on Juhannuksena takki päällä" Saapi nähdä, minä lämminverisenä tallustelin Urpona kesähepenissä, mutta useimmilla näkyi vaatetta päällä olevan hieman enemmän. Katsotaan sitten Juhannuksena...
Pakkaamisen, se sujuu lukuisten muuttojeni ansiosta rutiinilla, ohella olen ihastellut alkukesän kauneutta. Pilvien suurena ihailijana katselin taas muutama päivä sitten parvekkeeltani ihanaa "kiharrettua" pilveä.
Kun pilveä ynnä muuta 4. kerroksesta kuvasin haikailin: jospa minulla olisi Tarinan tai Liirumin zoomit kamerassa. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, täytyy vain iloita siitä että ylipäätään voi ottaa kuvia.
Hevoskastanja aloittelee kukintaansa pihassamme.
Norjanangervo taas on jo täydessä loistossaan.
Pihamme leikkipaikalla vieraili "leikkijä" joka mutusteli hiekassa kasvavia voikukkia.
Samaan aikaan taivaalla lentonäytöstään piti
Kauneuttahan tähän alkukesään mahtuu yllinkyllin.
Eilen kävin taas vanhan äitini luona ja hänen pöydällään oli.
Exäni oli vienyt äidille (kauniisti tehty) 94 kielon vartta (jostain syystä hän ei koskaan ota mukaan lehtiä) kuulema tuo määrä siksi että äiti täyttää tuon 94 syksyllä- Siinä äidin ikkunoiden ja parvekkeen edessähän on metsä ja kun istuimme lasitetulla parvekkeella kahvitellen linnut aloittivat iltapäiväkonserttiaan. Etsimättä mieleen nousi vanhan laulun sanat.
Näin metsän halki viesti soi, nyt laulajaiset on. Ja soittimiaan soittajat virittää kuntohon. Ne raikuilee, ne kaikuilee, ne soittaa, riemuitsee ja viulut soi ja huilut soi ja metsä vastailee.
On tiklivarpu lahjakas ens viulun soittaja ja ystävänsä peipponen säestää toisella. Mut laulajatar satakiel nyt tenhoo laulullaan, ja hamppuvarpu huilullaan
puhaltaa innoissaan.
Klaneettia rastas soittelee ja korppi bassoa, niin että metsä vapisee sen synkkää soittoa. On rummunlyöjä käkönen, kas, kiuru lentelee ja kaiken luonnon riemuksi
ilmoissa laulee.
Ja tikka johtaa soittoa, on vallan innoissaan. Hän tahtia nyt tarkkaa lyö
pitkällä nokallaan. Mut jänö kulkee kummissaan, kun luonto laulaa, soi, nyt hyttysetkin surisee ja metsä huminoi.
Aivan kaikkia soittajia ei kuullut, mutta konsertti oli mahtava ja kruunasi kahvihetken.
Äidiltäni kiikutin ruukun johon aion istuttaa muutaman
yrtin prvekkeelleni. Täytyy joku päivä suunnata Helsingin kauppatorille yrtintaimiostoksille. Kokemus kertoo ettei kaupan ruukkuyrtit tahdo menestyä ja tuottaa satoa kunnolla ja inside tietona kuulinkin niissä olevan jotain joka estää niiden kunnollisen kasvun. Ajattelin ostaa ruukkuuni monikäyttöistä persiljaa, paljon käyttämääni basilikaa ja timjamia. Yksi tai kaksi muuta mahtuisi vielä ja nyt heittelen arpaa olisiko ne kenties korianteri, minttu, kirveli, rakuuna vaiko joku muu
Pakkaamisen, se sujuu lukuisten muuttojeni ansiosta rutiinilla, ohella olen ihastellut alkukesän kauneutta. Pilvien suurena ihailijana katselin taas muutama päivä sitten parvekkeeltani ihanaa "kiharrettua" pilveä.
Kun pilveä ynnä muuta 4. kerroksesta kuvasin haikailin: jospa minulla olisi Tarinan tai Liirumin zoomit kamerassa. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, täytyy vain iloita siitä että ylipäätään voi ottaa kuvia.
Hevoskastanja aloittelee kukintaansa pihassamme.
Norjanangervo taas on jo täydessä loistossaan.
Pihamme leikkipaikalla vieraili "leikkijä" joka mutusteli hiekassa kasvavia voikukkia.
Samaan aikaan taivaalla lentonäytöstään piti
Kauneuttahan tähän alkukesään mahtuu yllinkyllin.
Eilen kävin taas vanhan äitini luona ja hänen pöydällään oli.
Exäni oli vienyt äidille (kauniisti tehty) 94 kielon vartta (jostain syystä hän ei koskaan ota mukaan lehtiä) kuulema tuo määrä siksi että äiti täyttää tuon 94 syksyllä- Siinä äidin ikkunoiden ja parvekkeen edessähän on metsä ja kun istuimme lasitetulla parvekkeella kahvitellen linnut aloittivat iltapäiväkonserttiaan. Etsimättä mieleen nousi vanhan laulun sanat.
Näin metsän halki viesti soi, nyt laulajaiset on. Ja soittimiaan soittajat virittää kuntohon. Ne raikuilee, ne kaikuilee, ne soittaa, riemuitsee ja viulut soi ja huilut soi ja metsä vastailee.
On tiklivarpu lahjakas ens viulun soittaja ja ystävänsä peipponen säestää toisella. Mut laulajatar satakiel nyt tenhoo laulullaan, ja hamppuvarpu huilullaan
puhaltaa innoissaan.
Klaneettia rastas soittelee ja korppi bassoa, niin että metsä vapisee sen synkkää soittoa. On rummunlyöjä käkönen, kas, kiuru lentelee ja kaiken luonnon riemuksi
ilmoissa laulee.
Ja tikka johtaa soittoa, on vallan innoissaan. Hän tahtia nyt tarkkaa lyö
pitkällä nokallaan. Mut jänö kulkee kummissaan, kun luonto laulaa, soi, nyt hyttysetkin surisee ja metsä huminoi.
Aivan kaikkia soittajia ei kuullut, mutta konsertti oli mahtava ja kruunasi kahvihetken.
Äidiltäni kiikutin ruukun johon aion istuttaa muutaman
yrtin prvekkeelleni. Täytyy joku päivä suunnata Helsingin kauppatorille yrtintaimiostoksille. Kokemus kertoo ettei kaupan ruukkuyrtit tahdo menestyä ja tuottaa satoa kunnolla ja inside tietona kuulinkin niissä olevan jotain joka estää niiden kunnollisen kasvun. Ajattelin ostaa ruukkuuni monikäyttöistä persiljaa, paljon käyttämääni basilikaa ja timjamia. Yksi tai kaksi muuta mahtuisi vielä ja nyt heittelen arpaa olisiko ne kenties korianteri, minttu, kirveli, rakuuna vaiko joku muu
