30-vuotta sitten ei ollut aivan näin lämmin kesäpäivä. Muistan tuon perjantaipäivän kuin eilisen. Sataa tihuutteli ja illalla klo 19.27 syntyi enkelipoikani Johannes. Kerran sain nähdä hänet elossa kätilöopistolla happikaapissa ennenkuin hänet kiidätettiin lastenklinikalle leikkauksiin. Siinä happikaapin vierellä itkua tuherrellessani lapseni avasi silmänsä kuin katsoakseen äitiään. (tietääkseni hän avasi silmänsä vain tuon yhden ja ainoan kerran) 30 tumtia 24 minuuttia myöhemmin hän nukkui ikiuneen.
Synttäreitä viettämään kävelin Malmin hautausmaan aina yhtä juhlavaa pääkäytävää pitkin. Sekavat olivat ajatukseni, se lienee kuitenkin luonnollista.
Tovin vietin haudan äärellä kertoen lapselleni kuinka ikävä minulla häntä on ja kuinka paljon häntä rakastankaan. Kyynel jos toinenkin vieri poskillani, se lienee sallittua. Eihän äiti voi olla kaipaamatta lastaan vaikka tietääkin että tällä on hyvä olla. Jos haudan luona olisi ollut penkki olisin ottanut termarissa kahvit mukaan. Mutta kun niin ei ole lähdin kohti kotia juomaan synttärikahvit.
Olen aina Malmin hautausmaalla ihastellut sitä miten työntekijät siellä huolehtivat lukuisista oravista.
Istahdin toviksi varjoisalle penkille kuuntelemaan lintujen laulua kun se tapahtui aivan yllättäen. Jalkani sojottivat suorina edessäni kun pieni varpunen lensi oikean ukkovarpaani päälle. Lyhyen hetken tuijotimme toisiamme silmiin ja mieleeni muistui Johanneksen avonaiset silmät silloin 30-vuotta sitten. Itku tirahti silmään ja sieluni korvin kuulin linnun sanovan "en mä ole äitini lintu tästä maasta, olen pieni poikasi tulen taivahasta" Niin uskomatonta kuin se onkin tuo linnun visiitti toi suurta lohtua minulle,
Jatkoin matkaani kohti hautausmaan porttia toista tietä pitkin.
Reilun tunnin päästä olin kotona keittämässä synttärikahvit jotka nautin aurinkoisella parvekkeella.
Viime postauksessa esitin kysymyksen monellako paikkakunnalla olen asunut. Oikea vastaus on 17, ellei siis oteta huomioon uudelleen samalle paikkakunnalle muuttoa, eikä muuttoja kaupungin sisällä. todisteeksi muutoista lista asuinpaikkakunnistani.
Rantsila 1950-1952
Lappeenranta 1952-1954
Joensuu 1954-1956
Hämeenlinna 1956
Vaasa 1957-1958
Pori 1958-1961 (2 asuntoa)
Tampere 1961-1969 (4 asuntoa)
Lontoo 1969
Bromley 1970-1972 (3 asuntoa)
Lontoo 1972-1973
Shipley 1973
Lontoo 1973-1974
Porvoo 1974
Oulu 1974
Iisalmi 1974-1977 (2 asuntoa)
Hyvinkää 1977-1980 (2 asuntoa)
Helsinki 1980-1991 (4 asuntoa)
Espoo 1991-1993
Hikiä 1993-1994
Hyvinkää 1994-2004 (5 asuntoa)
Helsinki 2004- (4 asuntoa)
Oot sinä hanakan ahkera muuttopakaasien pakkaaja.
VastaaPoistaNamu unia ja aurinkoista huomista!
Kerta kaikkiaan maailman ennätys ihmiselle muuttaa paikkakuntaa.
VastaaPoistaMukavaa laiskottelua muuttojen völissä !
No muutaman kerran olet saanut tavarat pakata,oisko siinä se hyvä puoli ettei kerry liikoja tavaroita nurkkiin ainakaan turhia kapistuksia.
VastaaPoistaOravan pelastuslautta on hyvä idea mummon mökin maailman saaveihin.
VastaaPoistaMeillä parivuotta sitten kuumana kesänä hukkui vesisaaviin orava.
Mutta asiasta kolmanteen voitko kertoa miksi olet joutunut muuttamaan kaupugeissakin useasti ? minusta on peräti kummallista tuo muuttojesi määrä.
Kummasti sitä ylimääräistä kamaa nurkkiin kertyy muutoista huolimatta. Huomaan sen nyt kun heittelen taas pois "sitä jos vaikka joskus tarvitsisi" kamaa.
VastaaPoistaLiirum, vuoteen 1969 muutin sinne minne Päämaja lähetti isän ja äidin. Englannissa asuin siellä missä halvimmalla selvisi. Vuoteen 1981 elin sinkkuelämää sitten siihen et perheen kanssa muutettiin on oma syynsä jota en näin julkisesti kerro. 1999 alkaen sitten avioeron jälkeen pesue pieneni pienemistään- Helsinkiin muutin kun juniori enää asui luonani ja hänen koulunsa alkoi Espoossa. Ensin tultiin mihin päästiin ja vasta kun saatiin kaupungin asunto jäätiin ja kun hän muutti pois kotoa muutin samassa talossa pienempään asuntoon. Tässä on nyt vuokra kohonnut pilviin siksi muutto pienempään ja halvempaan.
Kiitos täydellisestä vastauksesta ja Siunattua Helluntaita sinulle Fred !
VastaaPoista