Toisenlainen matka

Olin jo kauan sitten varannut ja maksanut itselleni liput Tallinnan kiekaukselle kuluneen viikon maanantaille.

Yllätyksellellisesti matka alkoikin jo sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä. Silloin jo pohdin miten surkea ilmanvaihto hytissä on. Oli aivan käsittämätöntä miten siellä oli ajoittain aivan tajuttoman kuuma ja välillä taas niin kylmä ettei löytänyt riittävästi vaatteita että palelu olisi hellitänyt.

Oli myöskin aivan tajuton myrsky. Laiva keinui niin kovin ettei pystyssä meinannut pysyä edes seinistä kiinni pitämällä.

Tiistaina minulle osoitettiin istumapaikka hyvin privaattiin pieneen huoneeseen. Muuten hyvä mutta tarjoilu ei pelannut sinne ja sieläkin keinutti ja lisäksi tuoksu siellä ei ollut mitenkään inspiroiva.

Ruokailu koostui muutamista pienen pienistä gourmet annoksista. Esim. keittoa n. 0.5 dl, pieni pala banaania. Juomana taas oli sitä kirkasta jota sitten kittasin oikein pohjanmaan kautta. Määrästä esimerkkinä yö jolloin sitä join 7 X 3 dl ja tietysti ei sitä mitenkään lantrattu.

Keskiviikko oli kotiinpaluu päivä. Liekö kirkkaan kittaaminen, vai joku muu saanut aikaan päähäni aivan erikoisia tuntemuksia jotka puolestaan saivat mielikuvitukseni laukkaamaan.

Kohta kotiin päästyäni lähdin tekemään matkasta reklamaatiota. Aluksi korvaani tähdättiin pienellä pyssyllä ja pudistelivat päätään. Toinen henkilö otti varmaankin sormenjälkiä ainakin hän tuherteli jotain sormeni kanssa. Vihdoin oli vuorossa reklamaation vastaanottaja. Kovin hän olikin tarkkana. Kuunteli ja kysyi. Napsutteli päätäni, tuijotti silmiini ynnä kaikkea muuta mukavaa. Sovittiin että asiaan palataan.

Kiitos kun olit mukanani mielikuvitusmatkallani! Minun kyllä oli tarkoitus lähteä Tallinnaan mutta reilusti yli 39 asteen kuume esti sen. Se johti huonoon ilmastointiin ja huojumiseen. Pieni privaattihuone oli vessa johon ripuli minut vei. Ruokailun niukkuutta ei tarvinne selittää ja kirkkaan kittaaminen oli tietysti veden juontia. Reklamaation tein päivystyksen lääkärille. Tauti jatkuu...

En kirjoittanut tätä saadakseni osakseni säälipisteitä tai voivottelua vaan yksinkertaisesti siksi että yritän löytää olotilastani huumoria niin on helpompi porskuttaa eteenpäin. Yritän noudattaa sanontaa jota eräs erittäin vaikeasti sairas ystäväni sanoo "valittaa kannattaa vain lääkärille ja usein siitäkään ei ole apua"