Niin minä olen minä, ainutlaatuinen yksilö juontuen monien asioiden summasta. Vähiten niihin ei ole vaikuttaneet perintötekijäni. Jospa siis vielä tekisi kurkkauksen niihin.
Sortavalan maalaiskunnan Rantuen kylässä oli pieni mökki
jossa Juho ja Ida Dimitroff kasvattivat 11 lastaan. (Isäni siis syntyi Venäjän vallan aikana eli 1915) Nuorin porukasta oli isäni. Hän oli 11 kun hänen isänsä tapaturmaisesti menehtyi. Noin vuotta myöhemmin isä kävi markkinoilla äitinsä ja siskonsa Ninan kanssa jossa pääsi ensimmäiseen ja ainoaan valokuvaan lapsuudessaan.
Ajan saatossa Ninan kasvot kuvassa ovat vahingoittuneet.
Itse sain oppia tuntemaan vain kolme isän sisarruksista. Aarin, Siirin ja Martan. Löytyipä kuva jossa isä on Martan ja Siirin kanssa n. 30-v sitten.
Äiti syntyi 1918 Teiskon Jutilan kylässä. Äidin syntymäpaikaksi piti tulla Vanaja jossa Adam ja Aleksandra Johanssonilla oli koti. Sisällissota muutti kaiken. Adam joutui taisteluun ja raskaana oleva Aleksandra muutti kolmen poikansa kanssa taisteluja pakoon rauhallisempaan Teiskoon jossa hänen äitinsä asui toisen avioliittonsa myötä. Sota päättyi ja Adam surmattiin, Aleksandra palasi Vanajaan vain huomatakseen kodin olevan poltetun, kaikki vähäinen omaisuus meni siinä. Takaisin Teiskoon jossa pienessä pirtissä pyykkärinä hän kasvatti 4 lastaan. Hän kuoli äidin ollessa 16. Äidin valokuva-aarteista löytyi kuva jossa äitini on puoli vuotias. vasemmalla Leo, Oikealla takana Vilho ja edessä seisomassa Kauno.
Ylläri , pylläri vasemmalla olevan Leon ilme on kuin keskimmäiselläni penenä.
Liekö se ettei Aleksandralle jäänyt yhtään kuvaa miehestään vaikuttanut siihen että hän, vaikka raha oli tiukkaakin tiukemmassa halusi käydä valokuvaamossa jotta lapsille jäisi muistoja. Seuraava kuva nimittäin löytyy reilun kahden vuoden päästä edellisen ottamisesta. Siinä myös lasten äiti on mukana. Oma äitini kertoo äitinsä olleen hymyilevä ja lempeä ihminen. Kuvassa äiti on kuitenkin tuiman näköinen. Käydessäni viime viikolla äidin luona äitini muisteli oman äitinsä kertoneen kuika hän suutahti valokuvaajalle tämän tullessa kääntämään leukaa toiseen asentoon.
Kas kummaa kun tätä katselen näen äitini paikalla itseni, juuri sellaisena kuin kuvia itsestäni löytyy tuon ikäisenä. Äiti on ainoastaan hieman pyylevämpi kuin itse olin aikoinani. (nyt asiat ovat juuri päinvastoin.)
Vielä kuva isomummostani. Tästä kuvasta juniori sanoi äitini olevan nyt niin kovin samannäköisiä.
Kiitos, kun jaksoit kanssani kahlata läpi minulle niin
tärkeitä asioita!
Olen pahoillani kun koneelle skannatut kuvat sukulaisistani eivät toimineet kuten olisin halunnut niiden toimivan.
Sortavalan maalaiskunnan Rantuen kylässä oli pieni mökki
jossa Juho ja Ida Dimitroff kasvattivat 11 lastaan. (Isäni siis syntyi Venäjän vallan aikana eli 1915) Nuorin porukasta oli isäni. Hän oli 11 kun hänen isänsä tapaturmaisesti menehtyi. Noin vuotta myöhemmin isä kävi markkinoilla äitinsä ja siskonsa Ninan kanssa jossa pääsi ensimmäiseen ja ainoaan valokuvaan lapsuudessaan.
Itse sain oppia tuntemaan vain kolme isän sisarruksista. Aarin, Siirin ja Martan. Löytyipä kuva jossa isä on Martan ja Siirin kanssa n. 30-v sitten.
Äiti syntyi 1918 Teiskon Jutilan kylässä. Äidin syntymäpaikaksi piti tulla Vanaja jossa Adam ja Aleksandra Johanssonilla oli koti. Sisällissota muutti kaiken. Adam joutui taisteluun ja raskaana oleva Aleksandra muutti kolmen poikansa kanssa taisteluja pakoon rauhallisempaan Teiskoon jossa hänen äitinsä asui toisen avioliittonsa myötä. Sota päättyi ja Adam surmattiin, Aleksandra palasi Vanajaan vain huomatakseen kodin olevan poltetun, kaikki vähäinen omaisuus meni siinä. Takaisin Teiskoon jossa pienessä pirtissä pyykkärinä hän kasvatti 4 lastaan. Hän kuoli äidin ollessa 16. Äidin valokuva-aarteista löytyi kuva jossa äitini on puoli vuotias. vasemmalla Leo, Oikealla takana Vilho ja edessä seisomassa Kauno.
Ylläri , pylläri vasemmalla olevan Leon ilme on kuin keskimmäiselläni penenä.
Liekö se ettei Aleksandralle jäänyt yhtään kuvaa miehestään vaikuttanut siihen että hän, vaikka raha oli tiukkaakin tiukemmassa halusi käydä valokuvaamossa jotta lapsille jäisi muistoja. Seuraava kuva nimittäin löytyy reilun kahden vuoden päästä edellisen ottamisesta. Siinä myös lasten äiti on mukana. Oma äitini kertoo äitinsä olleen hymyilevä ja lempeä ihminen. Kuvassa äiti on kuitenkin tuiman näköinen. Käydessäni viime viikolla äidin luona äitini muisteli oman äitinsä kertoneen kuika hän suutahti valokuvaajalle tämän tullessa kääntämään leukaa toiseen asentoon.
Kas kummaa kun tätä katselen näen äitini paikalla itseni, juuri sellaisena kuin kuvia itsestäni löytyy tuon ikäisenä. Äiti on ainoastaan hieman pyylevämpi kuin itse olin aikoinani. (nyt asiat ovat juuri päinvastoin.)
Vielä kuva isomummostani. Tästä kuvasta juniori sanoi äitini olevan nyt niin kovin samannäköisiä.
Kiitos, kun jaksoit kanssani kahlata läpi minulle niin
tärkeitä asioita!
Olen pahoillani kun koneelle skannatut kuvat sukulaisistani eivät toimineet kuten olisin halunnut niiden toimivan.
Kiitos sukusi elämän tarinasta. Koska ja missä isäsi liittyi Pelastusarmeijaan ?
VastaaPoistaHei Liirum. Isä vihittiin sotilaaksi Pelastusarmeijaan Sortavalassa 12.12.1935
VastaaPoistaKiitos, vanhempi upseeripolvi tullee Sortavalasta.
PoistaHyvä, kun ihmisellä on juuret niin silloin on myös siivet.
VastaaPoistaMainiota maanantaita!
Jupsista juu ja iän myötä juuret kiinnostavat enenevässä määrin. Johtuneeko siitä et siivet jotka kantavat alkavat hiljalleen rapistua?
VastaaPoistaMukavaa luettavaa suku kertomuksesi kuvin höystettynä.
VastaaPoistaMinun isän puolen suvusta tekivät aikoinaan kirjan tai toisin sanoen siitä tuli 5 osainen ja monta iltaa on tullut tutkailtua ja ihmeteltyä syntyjä syviä erittäin mielenkiintoista luettavaa.
Niin, nuo ajat menneet antaa hyvän käsityksen siitä miten vanhempieni geenit ovat vaikuttaneet minuun ja lapsiini.
VastaaPoista