Ystävä tuossa soitteli ja heti kättelyssä sovimme puhelun olevan pika sellaisen koska juniorini oli luonani. Sitähän se oli vain ja ainoastaan 26 minuuttia.
Toissapäivänä sitten muutin. Muutto olisi sujunut ihan sutjakkaasti jos asunnonvaihtajat olisivat vaivautuneet pakkaamaan etukäteem ja purkamaan huonekalut jotka sitä vaativat. Keskimmäiseni alkoi hermostumaan kun toiset vaan jutustelivat eikä heillä ollut kiire mihinkään. Poikani kun oli kotiutunut töistään puoli 6 ja oli 9 aikaan muuttamassa minua. Saatiinhan se muutto loppuun. Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Juniorini oitis kielsi minua menemästä kylpyhuoneeseen etten vaan pyörtyisi. Muutama kuva kertokoon teille mikä täällä odotti.
Asunto siis ei ollut likainen vaan saastainen. Onneksi ystäväni joka asuu muutaman kilometrin päässä omistaa höyrypesurin ja hän lähti sitä hakemaan. Keskimmäinen lähti ansaituille unille ja juniori ryhtyi putsaamaan asuntoa pesurilla lattiasta kattoon. Hella lähti puhtaaksi vanhalla hyvällä konstilla eli sokeripalalla.
Uusi kotini on Kallvikintiellä joka kulkee läpi Vuosaaren pohjoisesta etelään. Vekkuli tie sinänsä, sillä tullessa pohjoisesta noin 2 km tie yht'äkkiä muuttuu Kaivonkatsojantieksi. Parinsadan metrin päästä käännytään Leikosaarentielle, parisataa metriä sitä, käännös oikealle ja Kallvikintie jatkuu johtaen upeaan Kallvikinniemeen. Nyt kun koti on puhdas olen ihastunut, ellen peräti rakastunut tähän. Tiedän kodin kuvaavan juuri minun persoonaani. Nautin kodistani koska olen sopusoinnussa itseni kanssa ja uskon vahvasti että luonani käyvät vieraat aistivat sen rauhan kodissani jonka itse tunnen.
Lauantaiehtoona istuin kesäillan lämmössä parvekkeellani ja kas kummaa kuulin käen kukkuvan ihan näin kaupungissa. Liekö käki aistinut etten ole kukuntaa kuullut vuosiin ja päätti korvata sen. Kuten kuuluu laskin kukuntaa mutta annoin periksi kun olin laskuissani päässyt 56. Kukunta jatkui edelleen... Onneksi muutin nyt, sillä vanha kansa sanoi käen lopettavan kukuntansa juhannuksena kun se vetää ohran kurkkuubsa,
Parvekkeeltani napsin muutaman kuvan.
tuosta pääsee kohti Vartiokylän lahtea
lapsia on ajateltu
takana vasemmalla Lindlin rakennustyömaa, eli tulee ihan viereen
Voin vaan todeta: eipä paikkaa olekaan kodin vertaa ollenkaan.
Oikein hyvää Jussia teille kaikille!
Toissapäivänä sitten muutin. Muutto olisi sujunut ihan sutjakkaasti jos asunnonvaihtajat olisivat vaivautuneet pakkaamaan etukäteem ja purkamaan huonekalut jotka sitä vaativat. Keskimmäiseni alkoi hermostumaan kun toiset vaan jutustelivat eikä heillä ollut kiire mihinkään. Poikani kun oli kotiutunut töistään puoli 6 ja oli 9 aikaan muuttamassa minua. Saatiinhan se muutto loppuun. Pahin oli kuitenkin vielä edessä. Juniorini oitis kielsi minua menemästä kylpyhuoneeseen etten vaan pyörtyisi. Muutama kuva kertokoon teille mikä täällä odotti.
Asunto siis ei ollut likainen vaan saastainen. Onneksi ystäväni joka asuu muutaman kilometrin päässä omistaa höyrypesurin ja hän lähti sitä hakemaan. Keskimmäinen lähti ansaituille unille ja juniori ryhtyi putsaamaan asuntoa pesurilla lattiasta kattoon. Hella lähti puhtaaksi vanhalla hyvällä konstilla eli sokeripalalla.
Uusi kotini on Kallvikintiellä joka kulkee läpi Vuosaaren pohjoisesta etelään. Vekkuli tie sinänsä, sillä tullessa pohjoisesta noin 2 km tie yht'äkkiä muuttuu Kaivonkatsojantieksi. Parinsadan metrin päästä käännytään Leikosaarentielle, parisataa metriä sitä, käännös oikealle ja Kallvikintie jatkuu johtaen upeaan Kallvikinniemeen. Nyt kun koti on puhdas olen ihastunut, ellen peräti rakastunut tähän. Tiedän kodin kuvaavan juuri minun persoonaani. Nautin kodistani koska olen sopusoinnussa itseni kanssa ja uskon vahvasti että luonani käyvät vieraat aistivat sen rauhan kodissani jonka itse tunnen.
Lauantaiehtoona istuin kesäillan lämmössä parvekkeellani ja kas kummaa kuulin käen kukkuvan ihan näin kaupungissa. Liekö käki aistinut etten ole kukuntaa kuullut vuosiin ja päätti korvata sen. Kuten kuuluu laskin kukuntaa mutta annoin periksi kun olin laskuissani päässyt 56. Kukunta jatkui edelleen... Onneksi muutin nyt, sillä vanha kansa sanoi käen lopettavan kukuntansa juhannuksena kun se vetää ohran kurkkuubsa,
Parvekkeeltani napsin muutaman kuvan.
Voin vaan todeta: eipä paikkaa olekaan kodin vertaa ollenkaan.
Oikein hyvää Jussia teille kaikille!
Hyvä kun saitte kodin puhtaaksi. Kyllä se koti on juuri siellä missä itse viihtyy. Ihanaa kun kuulit Käen kukunnan, siitä se kesä alkaa ja Juhannus. Mukavia olohetkiä parvekkeellasi. Upeat on näköalat!
VastaaPoistaKiitos Maiju! Vahvasti uskon ja luotan viihtyväni tässä kodissa aivan kuten olen viihtynyt jokaisessa kodissa jossa olen asunut. Olen niin vahvasti sitä mieltä että koti on siellä missä olen.
PoistaOnnea uuteen kotiin! :)
VastaaPoistaKiitos Irina!
PoistaOnnea uuteen kotiisi! Ruokakauppa lähellä on tositarpeen.
VastaaPoistaMeilläkin Maikan kanssa oli uudessa osoitteessamme siivotonta monenlaista pien-eläintä kyökissä.
Perusteellinen siivous ja kalusteiden istuttaminen paikoilleen sai tuntumaan taas omalta kodilta.
Kiitos Liirum. On inhottavaa kun joutuu muuttamaan kämppään joka on likainen, kun jo entisen asunnon on siivonnut niin saa saman urakan ja vielä isommalla työmäärällä saa tehdä uudelleen.
VastaaPoistaHalusin kodin nopeasti kuntoon kun on niin inhottavaa asua pakaasien keskellä.
Juhannus on kiva viettää ihanassa, puhtaassa uudessa kodissa.
Onnea uuteen kotiin!
VastaaPoistaSiellä koti, missä sydän.
Onneksi muutto&sotta-siistaus urakka on takana ja saat nauttia käkösen kukunnasta.
Iloisia ja ihania päiviä uudessa kodossa!
Juhlavaa Juhannusta!
VastaaPoista