Olipa kerran

Niin, eikös ne sadut ala " Olipa kerran..." ? Mutta tähän voidaan lisätä muunnellen Tapio Rautavaaran korttipakka-laulusta sanat: " Hyvät lukijat tämä tarina on totta"

Monen monet kerrat olen rakkaasta äidistäni kirjoittanut, mutta kuin uhalla teen sen nytkin.

Niin, olipa kerran siellä Teiskon Jutilan kylässä (ulkomailla, kuten Tampereella ainakin ennen sanottiin) Aleksandra jota Santraksi kutsuttiin, joka saunassa synnytti tyttären kolmen pienen pojan siskon. Koska Santran mies oli kapinan tuoksinassa ammuttu oli pieni prinsessa jo syntyessään puoli orpo. Tästä johtuen lapsi sai nimen : Aino Orvokki, hänelle on kerrottu äitinsä sanoneen tyttö on ainoa orpo, siitä nimi juontuu.

Ei tämä satu epätoivoinen ja surullinen ole, ei sellaista minun äidistäni aikaan saisi jos rehellisenä aikoo pysyä. Sadun kirjoitus sai idean siitä kun eräs tuttumme kävi äidin luona ja sanoi minulle "Äitisi luona on niin kiva käydä kun hän on aina niin positiivinen"

Saisi tästä surkean tarinankin, mutta silloin äidin asenne vaikeiden asioidenkin kohdalla ei tulisi ilmi.

Siitä on 4,5 v aikaa kun meidän piti juhlia 90-vuotista äitiäni. Juhlista tuli tyngät kun viikkoa ennen, kuvassa oleva vanhin veljeni sai työmatkalla vaikean aivoverenvuodon. Lääkärit käskivät lasten hyvästellä isänsä. Mitään ei ollut tehtävissä. Miten toimi äitini kun hänen esikoisensa "teki" kuolemaa? Äitini istui kuvassa olevassa tuolissa ja rukouksiin uskovana hän sanoi "En rukoile että Jumala parantaisi Markun, vaan sanon ' tapahtukoon sinun tahtosi' " Ei liene helpoin sanottava äideille. Vastoin kaikkia odotuksia Markku elää tänäänkin, tosin tarvitsee paljon apua.


Tämä sadun päähenkilö kieltäytyy vellomasta maailmassa olevan pahan edessä. Hän haluaa uskoa hyvyyden voimaan. Tässä taannoin hän sai siitä konkreettisen esimerkin. Hänen postilaatikkoonsa tipahti iso kirjekuori ja lähettäjinä olivat melkein tyttäreni lapset. 

Sisältä löytyi pikku-ukon ompelutyö (oli itse piirtänyt kuvan siihen) ja rinsessan upea piirrustus, sekä maailman hienoin enkeli kiiltokuva jonka pikku-ukko oli ihan ite valinnut. Lasten taiteen asiantuntijana äiti heti huomasi ompelutyön olevan kissa ja rinsessan viiva siellä, viiva täällä piirrustus oli ilmiselvästi nykytaidetta pilvisestä päivästä, kun auringonsäde hieman kurkkii. Samana päivänä tietokoneeni ulvoi kun äiti Skypellä soitteli.
"Voi miten hyviä ihmisiä onkaan, toivat tällaisen vanhan elämään niin suurta iloa ja päivänpaistetta."

Sadut usein päättyvät sanoihin " He elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka" Tämä satu päättyy sanoihin

HÄN TULEE ELÄMÄÄN ONNELLISENA LOPPUUN SAAKKA.

Liukasta Laskiaista vetten päällä

Oli aika käyttää joululahjani, Tallink-Siljalta saamani risteilylahjakortin. Niinpä sitten Laskiaistiistaina aloitin reissuni Olympiaterminaalista kohti jo niin tutuksi tullutta Tukholmaa.

Istuskelin kaffeella laivan promedaadin varrella pällistellem ohikulkevia ihmisiä. Huomasin määrättyjen ihmisten olevan liikkeellä shoppailu meiningillä ja kun ilta kului hieman pidemmälle toinen toistaan hienommin pukeutuneita daameja kulki farkku-villapaita asuun pukeutuneiden herrojen vierellä kohti yökerhoa.

Minun yökerhoni oli hytissä 9511 jossa silmät painuivat kiinni alta aikayksikön siirtyen unien vallattomiin maisemiin. Tunnetusti uneni ovat erittäin mielikuvitusrikkaita.

Aamulla kävin syömässä buffetaamiaisen jaksaakseni päivän Tukholmassa löntystellä. Siellä kierrellessäni hymyilin itsekseni muistoille niiltä ajoilta kun lapset vielä olivat pieniä ja käytiin naapurin pääkaupungissa.

Åhlensin tavaratalon Sergelin torin päädyssä on pieni aukio jossa silloin ennenmuinoin oli makkarakoju. Se kirvoitti lapsissa hysteerisiä naurukohtauksia. "Ostetaanko korvia, sahtia vaiko lasia?" usein kysyttiin. (korv, saft, glass) Sitten itse Sergelin torilla naurupyrskähdykset vain kiihtyivät-

"Ooh, täällä on kulttuurihuussi" Muuten noihin aikoihin tuolla oli ilmainen vessa jota hyötykäytettiin lapsiperheessä.

Päiväni Tukholmassa päättyi iltapäivällä kun suuntasin Oopperan eteen odottamaan bussikuljetusta Värtanin satamaan. Siinä odotellessa katselin Gustav Adolfin patsasta.

Kuninkaanlinnaa

Laivalla söin Promenadin varella ja katselin ja kuuntelin musiikkia.

Ajoissa taas siirryin hyttiin ja vällyjen alle. Kuulin kyllä laivan käymisen Maarianhamisassa puolen yön aikoihin sitten vaivuin uneen jota häiritsi naapurihytin idiootit jotka kai ajattelivat purkaa seinän hyttien välistä.

Aamupäivällä satamaan ja kohti kotia. Oli kiva irtiotto arjesta, mutta ah, oli niin ihana palata kotiin.

Ihanaa kevään odotusta!

Tiesitkö että?

Joskus olenkin kertonut seniorillani ja juniorillani olevan kissat, Chiqui ja Juliet. Melkoisia vesseleitä molemmat, vaikkakin niin kovin erilaisia. Siitä tulikin mieleeni joitakin faktoja kissoista.

Julietin nenä

Niin, tiesitkö että kissojen nenät ovat ainutlaatuisia kuten ihmisten sormenjäljet.

Kissoilla on suulaessa Jacksonin elin jonka avulla se aistii paremmin erilaisia hajuja. Sitä kutsutaan Flehmen reaktioksi kun kissa haistelee ns. suu auki. sama elin löytyy myös hevosilta ja joiltakin hirvieläimiltä.

Useimmilla kissoilla on vielä aikuisenakin jäljellä nk. tassuttaminen tai pumppaminen ihan miten sitä haluaakin kutsua. Kuuleman mukaan se on peruja pentuajalta jolloin se stimuloi maidon tuloa emon nisästä painenemalla emon vatsaa nisän ympäriltä imeässään.

Tällaisia turisi mummeli tälläkertaa.

Liukasta Laskiaista!

Höynäytys

Viime viikolla TAUTI kaatoi tämän tädin sängyn pohjalle. Ei ihme jos vilutti kun mittari osoitti reilusti yli 39 asteen kuumetta. Sapetti (vaikka sappi onkin poistettu). Eniten varmaankin sapetti se, että piti laittaa vanha äiti edustamaan myös minua hautajaisiin, kun minusta ei siihen kertakaikkisesti ollut, onneksi kuitenkin sain ystävän auttamaan äitiä.

Sitten siihen höynäytykseen. Oikein superhyper-ystäväni täytti lauantaina pyöreitä vuosia, hän oli jo kauan aikaisemmin ilmoittanut ettei juhli sen koommin. Ystävän tyttären kanssa teimme suunnitelmia minun sinne menoksi. Tauti siis tuli sopivasti tuomaan minulle alibia olla pois synttäreiltä. Heti yöllä laitoin Facebookiin onnittelut ja jotta hämäys olisi vielä uskottavampi, soitin aamulla onnittelupuhelun.

Puolenpäivän aikoihin ystävän vävy tuli minua hakemaan ja matka naapurikaupunkiin alkoi ja sain kuin sainkin ystävän, ensi kertaa vuosien saatossa höynäytetyksi.

Syötiin lohisoppaa ja juotiin kakkukahvit.

Synttärit oli hieman erilaiset vai mitä tuumaatte kun kerron että ystävän tytär, aikuinen sellainen, istui pöydän päässä ja muovaili muovailuvahalla.

Päivänsankari istui toisessa päässä pöytää virkaten afrikkalaista kukkasta yrittäen opettaa minua sen valmistamiseen.

Mukavakin päivä päättyy ja sain kyydin kotiin joka sitten päättyikin suht' dramaattisesti. Kun pääsin sisälle kotiin henki ei kulkenut, olin tukehtua ja oli pakko soittaa ambulanssi avuksi. Eilen terveysasemalla jatkettiin asian hoitoa, hengitin spriran kautta lääkettä ja sain kuulla minulla olevan keuhkoputkentulehduksen. Kyllä tämä tästä kun antibiootit on syöty, toivottavasti.

Köhäiset terveiset kaikille!