Olipa kerran

Niin, eikös ne sadut ala " Olipa kerran..." ? Mutta tähän voidaan lisätä muunnellen Tapio Rautavaaran korttipakka-laulusta sanat: " Hyvät lukijat tämä tarina on totta"

Monen monet kerrat olen rakkaasta äidistäni kirjoittanut, mutta kuin uhalla teen sen nytkin.

Niin, olipa kerran siellä Teiskon Jutilan kylässä (ulkomailla, kuten Tampereella ainakin ennen sanottiin) Aleksandra jota Santraksi kutsuttiin, joka saunassa synnytti tyttären kolmen pienen pojan siskon. Koska Santran mies oli kapinan tuoksinassa ammuttu oli pieni prinsessa jo syntyessään puoli orpo. Tästä johtuen lapsi sai nimen : Aino Orvokki, hänelle on kerrottu äitinsä sanoneen tyttö on ainoa orpo, siitä nimi juontuu.

Ei tämä satu epätoivoinen ja surullinen ole, ei sellaista minun äidistäni aikaan saisi jos rehellisenä aikoo pysyä. Sadun kirjoitus sai idean siitä kun eräs tuttumme kävi äidin luona ja sanoi minulle "Äitisi luona on niin kiva käydä kun hän on aina niin positiivinen"

Saisi tästä surkean tarinankin, mutta silloin äidin asenne vaikeiden asioidenkin kohdalla ei tulisi ilmi.

Siitä on 4,5 v aikaa kun meidän piti juhlia 90-vuotista äitiäni. Juhlista tuli tyngät kun viikkoa ennen, kuvassa oleva vanhin veljeni sai työmatkalla vaikean aivoverenvuodon. Lääkärit käskivät lasten hyvästellä isänsä. Mitään ei ollut tehtävissä. Miten toimi äitini kun hänen esikoisensa "teki" kuolemaa? Äitini istui kuvassa olevassa tuolissa ja rukouksiin uskovana hän sanoi "En rukoile että Jumala parantaisi Markun, vaan sanon ' tapahtukoon sinun tahtosi' " Ei liene helpoin sanottava äideille. Vastoin kaikkia odotuksia Markku elää tänäänkin, tosin tarvitsee paljon apua.


Tämä sadun päähenkilö kieltäytyy vellomasta maailmassa olevan pahan edessä. Hän haluaa uskoa hyvyyden voimaan. Tässä taannoin hän sai siitä konkreettisen esimerkin. Hänen postilaatikkoonsa tipahti iso kirjekuori ja lähettäjinä olivat melkein tyttäreni lapset. 

Sisältä löytyi pikku-ukon ompelutyö (oli itse piirtänyt kuvan siihen) ja rinsessan upea piirrustus, sekä maailman hienoin enkeli kiiltokuva jonka pikku-ukko oli ihan ite valinnut. Lasten taiteen asiantuntijana äiti heti huomasi ompelutyön olevan kissa ja rinsessan viiva siellä, viiva täällä piirrustus oli ilmiselvästi nykytaidetta pilvisestä päivästä, kun auringonsäde hieman kurkkii. Samana päivänä tietokoneeni ulvoi kun äiti Skypellä soitteli.
"Voi miten hyviä ihmisiä onkaan, toivat tällaisen vanhan elämään niin suurta iloa ja päivänpaistetta."

Sadut usein päättyvät sanoihin " He elivät elämänsä onnellisena loppuun saakka" Tämä satu päättyy sanoihin

HÄN TULEE ELÄMÄÄN ONNELLISENA LOPPUUN SAAKKA.