Historian siipien havinaa

Tänäänkin reissusin kaupungin toiselle puolelle äitini luo. Siinä rupatellessa sain taas aimo annoksen tietoa historiasta äitini puolelta. Kuulin tarinoita vuosikymmeniä sitten edesmenneistä sukulaisistani. Todella kiinnostavaa. Kun äitini mainitsi kyseisistä henkilöistä löytyvän kuvia hänen tietokoneeltaan en paljon  miettinyt kun jo istuin koneen ääressä niitä etsimässä ja itselleni lähettämässä.


Äiti kertoi muistoja omasta mummostaan Johanna Savilevosta ja löytyihän sieltä hänestä kuva yhdessä toisen miehensä Aatun kanssa.

Kuulin kuinka äiti oli ajatellut mummonsa eläneen tosi vanhaksi. Nyt asia häntä hieman hymyilytti, sillä Johanna kuoli hieman yli 70-vuotiaana.

                                  Johanna hieman ennen kuolemaansa




Jälleen muisteloissa oli minunkin tuntema Fanny-täti. Ja kuinka ollakaan koneelta löytyi kuva jossa Fanny on äitini ja äidin kolmen serkun kanssa. Yksi noista serkuista, Terttu, on edelleen elossa. Nyt hänkin lähentelee 90-vuotta.

                                                     äitini takana Fanny-tädin vieressä, noin 11-vuotiaana






Luonnollisesti keskustelimme myös isästäni, läheneehän isän kuolinpäivä ja ajatukset näin ovat hänen luonaan. Sain myös luvan julkaista vanhempieni hääkuvan. 2.8.1945 oli tuo päivä. Vanhempani jotka suorittivat elämäntyönsä Pelastusarmeijan upseereina, vihittiin myös avioliittoon Pelastusarmeijan virkapuvuissa.

Vanhempani yhdessä äitini 60-vuotispäivillä on sekin jo melko kaukana historiassa.

Viimeinen yhteinen kuva enoistani löytyi myös. Vajaa vuosi kuvan oton jälkeen vanhin heistä, Vilho kuoli. Nyt sisarusparvesta on enää äitini jäljellä.

                                                                       Leo, Kauno ja Vilho (nuorin Kauno keskellä)






Koska isäni kuolinpäivä on Kaisan päivänä, eli perjantaina, liitän tähän vielä kuvan isän viimeisestä leposijasta Malmin hautausmaalla.

Matka kotiin äidin luota sujui kuin siivillä ajatellessani kaikkea kuulemaani. Tosin metroon pääsyyn jouduin hieman törkkimään kolmannella jalallani, tuo kulkuneuvo oli niin täysi että tuli mieleen ajatus sardiineista purkissa.


Iloitaan juuristamme, niiden ansiosta olemme juuri sitä mitä olemme, ainutkertaisia yksilöitä!