Ja ihanat pinkit kaiuttimet
Tänään Pyhäinpäivänä suuntasin matkani kohti Suomen suurinta hautausmaata Malmilla. Kaikkien kolmen jalkani kanssa aloitin tassuttelun pääportilta, josta johtaa upea kuja kohti kappelia.
Matkan varrella tapasin myös kurren, oli vaan niin kovin vikkeläkinttuinen ettei kuvaan tahtonut millään saada. Sainpas ainakin hännän.
Ensimmäinen pysähdykseni oli oman rakkaan poikani haudalla, jossa vietin tovin.
Sieltä taivallus jatkui kohti tätini hautaa. Tätiäni pidin lapsena mummonani, olinhan menettänyt ainoan näkemäni mummon 6-vuotiaana. Melkein vieressä olikin mummoni (kuva hänestä aikaisemmassa postauksessa) hauta. Tassuttelu jo paljon kipeytyneillä jaloilla kohti isäni hautaa tuntui lähes mahdottomalta. Kaikki rakkaitteni haudat tuli kierrettyä ja kävelylenkkiä tuli ainakin reilut kaksi kilometriä. Jokainen minut ja kävelyni tunteva tietää tuon matkan olevan minulle tooooosi pitkä.
Kotiuduttuani jalkani huusivat apua oikein isoon ääneen. Iso ihana röhnötystuolini odotti minua ja kovasti houkutteli luokseen. Tuohon houkutukseen ei ollut vaikea langeta.
Siihen lysähdin katsomaan Biisikärpästä ja tartuin kutimeen. Työn alla ovat ylipolven menevät sukat ohuesta kiharaisesta langasta. Kuinka olenkaan katunut kun yllytyshulluna ryhdyin tuohon hommaan Tarinan yllyttämänä.
Jotain sentään olen syksyn pimeinä iltoina saanut aikaiseksi. Tuolini vieressä on pieni pöytä, jonka päällä on kaukosäätimet ja kasa sukkia jotka odottavat viimeistelyä. (inhoan päättelyä)
Eiköhän uni nyt maita. Joten kauniita unia kaikille.
Raskas päivä, mutta varmasti kaiken sen arvoinen. Tällä hetkellä voin kuvitella tuon kolmen jalan avulla pitkän matkan kulkemisen.
VastaaPoistaRaskas mutta antoisan iloinen päiväsi.
VastaaPoistaUpeaa, sinulla on käytettävissäsi tekniikan apu välineet.
Malmille on moni upseeri haudattu,katselin jokin aika sitten Hämäläisen veljes sarjan hautajaiskuvia. Vuoron perään he kantoivat toistensa arkkuja.
Nuo kurret ovat muuten kaikkialla hautausmailla vaki asukkaita ja kesyjäkin.
Iloa Sunnuntai päivääsi sukkiesi keskelle.
Kiitos Inanaa ja Liirum jälkienne jätöstä.
VastaaPoistaHyväähän tuo pitkä taivallus ajoittain tekee, saavat jalat aktiviteettia eivätkä näin jumiudu paikalleen,
Liirum, onko kukaan Hämäläisten veljessarjasta haudattu sinne suurten honkien kupeeseen, upseeritoverien vierelle? Isä ei ole siinä rykelmässä, vaan hänellä on veteraanipaikka.
Nuo hautausmaa kierrokset kyllä ottaa jalkojen päälle olen sen itsekkin monesti huomannut ja kilometrejä kertyy haudoilla kierrellessä.
VastaaPoistaMinäkin kävin jo perjantaina sytyttelemässä kynttilät 10:lle haudalle ja vähän yli 100 kilometriä tuli auton mittariin.Neljällä hautausmaalla jouduin käymään,omassa kunnassa kolmella ja Kestilässä Äitini sukuhaudalla.
Onpas herttaisen vaaleanpunaiset kajarit.
VastaaPoista;o) harrastelistaan voit laittaa sisuttelun.
Sisuttelit kolmijalkakävelynä hautausmaanretken ja mahtavan kasan sukkia pikkupöydälle.
XD hmm ... seuraava sisutteluhaaste on ilmeisesti opetella jämälangoista isoäidinneliöiden virkkaaminen.
Touhukasta alkanutta viikkoa ja sukkelia puikkoja!
Tarikkaa ja Tarinaa kiitän. Olisi ehkä hautuumaareissulla pitänyt olla mukana Sisuaski.
VastaaPoistaTarinan on ihan turha kuvitella että vielä virkkaamaankin ryhtyisin. Jossakin se kulkee raja mullakin.
Tervehdys Fred.
VastaaPoista"Hiljaa hyvää tulee" eihän sinulla ole oikeesti kiire mihinkään.
Asia kerrallaakin saa valmiiksi :)
Aapeli on haudattu Malmille. Kauko Hietaniemeen taiteilijoiden puolelle.
Kiitos Liirum. Täytyy ensi kerran Malmilla käydessä käydä Aapelin haudalla. Sain siloin kauan sitten olla Aapelin vierellä Kuopiossa kun hän nukkui pois. Missäs on Leevin viimeinen leposija? Entäs isäsi? Daavid on, niin olen ymmärtänyt siellä Brasiliassa.
VastaaPoistaLeevi on tietääkseni Kuopiossa haudattu. Daavid on Brasiliassa, Sao Paulo. Beni on Hilkan kanssa Turussa jossa asuivat eläkkeelle jäätyään.
VastaaPoistaVeljes sarjan Äiti : Liinu lepää Kuopiossa, mutta siitä on kauan aikaa liekö hautakivi nostettu sivuun.
Johannes, mikä hänet vei haudan lepoon ?