Heti kohta katseeni kiinnittyi äitini ruokapöydällä olevaan kukkaseen.
Punaista taustaa vasten huonosti erottuu.
Kohta jo bongasin Marraskaktuksen. Sen saman jonka lasteni kanssa veimme isälle/vaarille isänpäivänä 16 vuotta sitten Meilahden sairaalaan. Sillä sairaalareissulla isäni siirtyi luotamme pois. Kaktus oli aivan pieni tuolloin ja äitini otti sen hoitoonsa. Nyt, vaikkakin keväällä heitti kuperkeikkaa siivojan imurinvarren siihen osuessa ja kukan lähes puolittuessa tuo kaktus on taas aloittamassa kukintaansa.
Kahviteltuamme olikin vuorossa valokuvien siirto äidin sähköpostista koneelle. (moderni mummo kun on) Unohtui ihan kuvata tuo äidin tietokone jonka ääressä hän surffailee, maksaa laskunsa jne.
Olin kotiinlähdössä, toinen kenkä jalassa kun huomasin taivaanrannanmaalarin olleen liikenteessä. Vikkelästi (ihan niinkuin minä siihen kykenisin) kenkäpuolena syöksyin parvekkeelle ennenkuin koko komeus katoaisi.
Sainpas sitä vihdoin toisenkin kengän jalkaani ja seikkailu bussi-metro-bussi kotimatkalle saattoi alkaa. Koti idässä tuli saavutettua puolitoista tuntia myöhemmin.
Yksi asia joka kodissani pitää joka vuosi olla on Päivänsäde kalenteri. Tuossa se roikkuu seinällä tietokonepöytäni yläpuolella. Toivottelen teille hyvää tätä viikkoa sen myötä.
XD matkailu avartaa.
VastaaPoistaUhkea on tuo marraskuunkaktus. Kaktuksen hypyn jälkeen oli paljon hyviä pistokkaita.
Esikoisella oli tämä itsemurhahyppääjä rahapuu, joka saavutti myös kunnioitettavan "rippikouluiän" ennen kuin hyppäsi sen viimeisen kerran.
Taivaanrannanmaalari sipaisi taivaan koriaksi.
Me olemme saaneet nauttia taivaalla harmajan eri sävyistä auringonlaskun aikaan.
Pilkettä silmäkulmaan!
Te ootte niin pohjoisessa ettei värikäs taivas sinne yllä
VastaaPoistaArvokas kaktus, jonka elämänkerta toi täälläkin hymyn kasvoille. <3
VastaaPoistaJep, hokasin Tiistai iltana taivaanrannan punertavan puukylän illassa. Ehdin saamaan vain 15 kuvaa.
VastaaPoistaToi on hyvä ? Yläkerran iskälle huonosta päivästä. Onhan hänelläkin huonot hetkensä siksipä hän on pitkittänyt mm. Ihmisten pelastumista ja nopeuttanut viimeisten päivän hetkiä.
Kliiviani on idän ikkunalla yhdessä Amatsonin kanssa.
Mukavia hetkiä Idän kotiisi <3
Täytyy myös todeta että matkailu avartaa kun joutuu kulkuveuvojen kanssa konstaileen,aina eivät aikataulut satu ihan kohilleen ja sitten lykkää jo kiireenkin että ehtii seuraavaan vaikka matka ei olisi kovin pitkäkään.
VastaaPoistaKomiasti kaktus kukkii kuperkeikasta huolimata.
Kyllä täälläkin on joskus nähty värikästä taivasta ja keskiviikkona näkyi peräti aurinko aamupäivästä kun oli pakkasta nyt pimeää ja märkää ja lämpimän puolella.
Kiitos Inanaa, Liirum ja Tarikka.
VastaaPoistaKiirus on kohdallani, ainakin liikkumisessa, jäänyt menneisiin vuosiin, nyt köpöttelen kuten vanhalle mammalle sopii verkkaisin askelin ja tuttuakin tutumpaa on katsela bussin perävaloja, johon jos kykenisin kiiruhtamaan olisin ehtinyt. Pääen kuitenkin liikkumaan ja se on jotakin se.