Myrskyn jälkeen on poutasää

Eräänä päivänä kävelin kohti asuntoani ja katselin edessäni siintävää merta.

Siinä pohdiskelin kuka kumma on kaatanut Fairypullon mereen.


Keitin Juhla Mokat ja siirryin parvekkeelle. Kuuntelin parvekkeen vieressä olevassa palmussa minua ilahduttavaa lintua. En tiedä mikä lintu se oli, varpusen kokoinen valkorintainen, kuvaa en onnistunut saamaan sulautui niin palmun väritykseen. Silloin se tapahtui, kulkukissat juoksivat palmun luo ja musta oli alta aikayksikön sen latvassa, toiset kaksi tulivat perässä.

Ruoka lauluineen houkutteli kissat. Katso tarkkaan niin huomaat mustan kissan ylhäällä. Irrotin vain toviksi katseeni kissoista ja kuului P L Ä T S. Olin varma että kadulla makaa kuollut kissa sillä musta oli tipahtanut. Toiset kaksi sievästi peruuttivat alas. Mutta mitä vielä, näin mustan kissan juoksevan pitkin katua. Oli taas kissa pudonnut jaloilleen.

Illan aikana tuuli alkoi yltymään ja vesisade alkoi. Tuuli voimistui voimistumistaan, samoin sade.

 ja näiden kuvien oton jälkeen ei parvekkeelle enää ollut mitään asiaa. Rannan tuntumassa olevan pienen aidan yli alkoi aallot lyömään, meri oli yhtä vaahtoa niin kauas kuin merta näkyi. Vettä satoi enemmän kuin luulisi taivaasta voivan tulla. Jossain vaiheessa kuului rappukäytävästä vuokraemännän ääni "It's Janice here" hän kutsui kaikki vuokralaiset kuulemaan ja kertoi poliisin antaneen alueelle avakuointivaroituksen. Olimme niin lähellä rantaa että vaara oli olemassa. Meitä käskettiin pukeutumaan lämpimästi ja ottamaan viereemme kaikki tärkeät paperit, jos evakuointi tulisi ei enää olisi aikaa etsiä mitään. Yö kului vähemmän rattoisasti. Oli kuin olisi ollut sota käynnissä. Myrsky sinkautti lähellä olevien liikkeiden ja ravintoloiden hälytyslaitteet päälle, kuului lasin helinää ja vasta aamulla kun evakuointivaroitus purettiin minulle selvisi että sekä asuintaloni, että hotellin lasiovet olivat säpäleinä ja hotellista myös muutamia ikkunoita.

 Kuva kertoo kuinka korkealla kadusta hotellin ovi on. Samanverran oli matkaa myös meidän talon ovelle. Myrsky luokiteltiin hirmumyrskyksi ja kaikki joilta kysyin sanoivat etteivät olleet koskaan kokeneet moista, eli oli harvinainen Tunisiassa.


Seuraavana päivänä myrsky oli laantunut mutta edelleen tuuli kovaa ja satoi. Jossain vaiheessa päivää ovikello soi ja samalla kuului "Janice" Avasin oven vuokraemännälle joka kysyi "kultapieni, pelkäsitkö kovin? Tuohon ilmaan ei kyllä viitsi mennä. Onko sinulla kaikkea mitä tarvitset?" Kerroin veden olevan loppusuoralla ja hän käski minun odottaa minuutin ja hän kantoi minulle 6X2l vettä. sanoi tuovansa minulle ruokaa silloin kun he itsekin ovat käymässä syömään. Niin hölmistynyt olin etten edes älynnyt ottaa kuvaa ruuasta (siitä riitti minulle monelle aterialle) Isolla lautasella oli 3 kanankoipea, 2 kanan rintaleikettä, hirveä määrä uunissa valmistettuja perunoita, haudutettuja juureksia, yksi iso kulhollinen perunasalaattia aivan loistavalla kastikkeella, sekä iso kulhollinen tuoreista hedelmistö tehtyä hedelmäsalaattia. Voin kertoa teille kanan olleen taivaallista, parasta mitä olen ikinä syönyt. Nyt vaan odottelen milloin vuokranantajani täällä Helsingissä (Helsingin kaupunki) tuo minulle ruokaa.


Myrsky laantui ja tuli poutasää. Alkoi myrskyn tuhojen korjaus, ikkunoita vaihdettiin ja elämä alkoi palautua normaaliksi. 

 Rannalla tehtiin siivoustöitä kolmen päivän ajan. Ylläoleva kuva kertoo alkuraivauksen tekemisestä. Roskaa ja moskaa oli yllinkyllin poiskuljetettavaksi.

Myös hänelle riitti kuljetusurakkaa. Seurailin muuten kuinka hevosten kuskit saattoivat pysäyttää hevosen, hypätä pois kärryiltä ja heppa odotteli kiltisti kunnes isäntä taas tarttui ohjaksiin ja hyppäsi kyytiin.


Jos tuo myrsky jonnin verran pelotti, oli se kuitenkin kokemus jota nyt en antaisi pois. Harva tyttö saa kokea niin konkreettisesti mitä on olla luonnonvoimien armoilla. Hengissä ja terveenä siitä selvisin. Olen usein sanonut ettei minulle riitä yksi suojelusenkeli, vaan tarvitsen niitä kokonaisen legioonan. Ja nyt tuolle legioonalle oli töitä oikein olan takaa.