Lokkia katsellessa olen miettinyt ihmiselämää ja sen arvaamattomuutta. Mieleeni on noussut nuori nainen, kuopukseni ystävä, joka juhannuksen tienoilla menetti henkensä tulipalossa. Elämän piti olla vasta parhaimmillaan kun jo tuli lähdön hetki. Olen tänään kysynyt itseltäni: osaanko ja olenko valmis elämään elämääni nauttien sen vivahteista hyvistä ja huonoista, niin, että jos lähdön hetki koittaisi tänään olisin valmis lähtemään? Tai nauttimaan siltikin jos tietäisin elämäni jatkuvan vielä vuosikymmeniä? Ainakin yritän päivittäin kohauttaa olkapäitä vastoinkäymisille ja nauttia kaikesta siitä hyvästä mitä koen. Ilon ja onnen kokemukset ovat niin paljon pienistä asioista kiinni, pitää osata ja uskaltaa nähdä ne ja tarttua niihin kiinni.
Kloonattu koivukin puskee oksiaan korkeuksia kohti, täysin tietämättömänä siitä että koivun lehtien tulisi olla vihreitä. Jotain opittavaa siinäkin, vai ?
Joskus elämämme taivaalle nousee
Kaunis iltarusko nousi mieleen eilen äidin luona käydessäni. Katselin melkein 94-vuotiasta tyytyväistä vanhusta. Ei hän elämässään helpolla ole päässyt. Ei todellakaan. Rankkojen haastavien elämänkokemusten läpi hän on käynyt. Monien, monien sairauksien kourissa hän nytkin on. Mutta onnellisena hän totesi "Ei minulta puutu mitään". Ollapa tuo tyytyväisyys vähän geeneissä! Jatkuu elonpäiväni sitten pitkään tai lyhyeen toivon voivani olla tyytyväinen siihen mitä minulla on. Toivon voivani jakaa omaa hyvääni toisille. En halua olla itsekeskeinen vanheneva nainen.
Pakko liittää tähän loppuun keski-ikäisen naisen rukous, johon voin kokosydämisesti yhtyä.
Keski-ikäisen Rukous
Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa.
Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen - ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka.
Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin.
Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä.
Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä
Aamen!
Kun sitä tarpeeksi monensorttisessa marinadissa kehkeytyy ja liemessä porisee niin sitä oppii moninaisia asioita.
VastaaPoistaJuu-u kunhan sitä isoks'tytöks kasvettua ei kuuluisi siihen kärttymummo kastiin.