No joo ei tullut kokeiltua meidän kuuta, mutta eilen ehtoolla alkusellaisena parvekkeeltani oli näky mahtava. Aurinko paistoi takaa, oli kesäinen poutainen taivas ja kuu-ukko mollotti siellä.
vertailun vuoksi näkymä tänään päivällä
ja viime viikolla kun Helsinki keltaisella taivaallaan ylitti uutiskynnyksen
minä en keltaista taivasta nähnyt näin vaan keltaiseksi värjäytyneet talot.
Olen viime päivinä seuraillut pihassamme olevia variksenpoikia, jotka eivät osaa ihmistä pelätä ja jotka leikkivät nurmikolla ja kun emo ja isä saapuvat tuomaan ruokaa pitävät senpäivästä meteliä. Emo kovasti yrittää opettaa poikasia juoksemaan ihmistä pakoon pusikkoon, mutta kuten ihmislapsilla äidin neuvo unohtuu heti kun äiti kääntää selkänsä.
Tänään lähdin kahvinhakureissulle paikalliseen kauppakeskus Columbukseen. Hetken mielijohteesta päätin tehdä reissun jalkaisin. Eihän tuo matka pitkä ole tervejalkaiselle vajaa 2 km. Itselleni se on jo ihan kunnon lenkki pysähdyksineen päivineen. Onhan oikeassa lonkassa ja reidessä rautaa enemmän kuin vanhassa kunnon kyläkaupassa. Ja kun tuo "terve" jalka on kuin hyvin kohonnut pullataikina
kävelystä muodostuu yhtä tuskaa ja hammastenkiristystä. Mutta mahtuuhan tähän maailmaan kipua ja niin monilla paljon enemmän kuin minulla. Eikä tuota valittaa kannata kuin lääkärille eikä sekään aina kannata. Matkantekoani hidastaa myös rakkaaksi käynyt sulhaseni Svante
joka jostain käsittämättömästä syystä näillä ilmoilla hiostuttaa kättäni ihan kummasti.
Matka tuli tehtyä noin puoli tuntia sivu ja kaupassa käynti siihen päälle. Nyt on väsynyt mutta hyvä olo. Jälleen tuli todistettua ettei kannata jäädä paikoilleen voivottelemaan sillä muuten kohta ei pääse liikkeelle ollenkaan.
Täytyy hieman tihentää käyntejä äidin luona, olemme veljeni kanssa molemmat käyneet kerran viikossa siellä, mutta nyt velipoika on poissa kuvioista. On polvi pettänyt niin pahoin ettei sillä voi kävellä edes kivun säestämänä. Minä häneltä kyselin josko EM-kisojen aikana kotisohvallaan liian rajusti potki palloa, hän kun on armoton urheilufriikki.
Ei muuta kuin ihania kesäpäiviä. Antaa elämän kantaa, aina se on niin tehnyt ja tekee vastakin. Kasvetaan ihmisinä, kuten kissanpentu odottaessaan luovutusikään tuloa.
Kuva ei ole perhepiiristä.
vertailun vuoksi näkymä tänään päivällä
ja viime viikolla kun Helsinki keltaisella taivaallaan ylitti uutiskynnyksen
minä en keltaista taivasta nähnyt näin vaan keltaiseksi värjäytyneet talot.
Olen viime päivinä seuraillut pihassamme olevia variksenpoikia, jotka eivät osaa ihmistä pelätä ja jotka leikkivät nurmikolla ja kun emo ja isä saapuvat tuomaan ruokaa pitävät senpäivästä meteliä. Emo kovasti yrittää opettaa poikasia juoksemaan ihmistä pakoon pusikkoon, mutta kuten ihmislapsilla äidin neuvo unohtuu heti kun äiti kääntää selkänsä.
Tänään lähdin kahvinhakureissulle paikalliseen kauppakeskus Columbukseen. Hetken mielijohteesta päätin tehdä reissun jalkaisin. Eihän tuo matka pitkä ole tervejalkaiselle vajaa 2 km. Itselleni se on jo ihan kunnon lenkki pysähdyksineen päivineen. Onhan oikeassa lonkassa ja reidessä rautaa enemmän kuin vanhassa kunnon kyläkaupassa. Ja kun tuo "terve" jalka on kuin hyvin kohonnut pullataikina
kävelystä muodostuu yhtä tuskaa ja hammastenkiristystä. Mutta mahtuuhan tähän maailmaan kipua ja niin monilla paljon enemmän kuin minulla. Eikä tuota valittaa kannata kuin lääkärille eikä sekään aina kannata. Matkantekoani hidastaa myös rakkaaksi käynyt sulhaseni Svante
joka jostain käsittämättömästä syystä näillä ilmoilla hiostuttaa kättäni ihan kummasti.
Matka tuli tehtyä noin puoli tuntia sivu ja kaupassa käynti siihen päälle. Nyt on väsynyt mutta hyvä olo. Jälleen tuli todistettua ettei kannata jäädä paikoilleen voivottelemaan sillä muuten kohta ei pääse liikkeelle ollenkaan.
Täytyy hieman tihentää käyntejä äidin luona, olemme veljeni kanssa molemmat käyneet kerran viikossa siellä, mutta nyt velipoika on poissa kuvioista. On polvi pettänyt niin pahoin ettei sillä voi kävellä edes kivun säestämänä. Minä häneltä kyselin josko EM-kisojen aikana kotisohvallaan liian rajusti potki palloa, hän kun on armoton urheilufriikki.
Ei muuta kuin ihania kesäpäiviä. Antaa elämän kantaa, aina se on niin tehnyt ja tekee vastakin. Kasvetaan ihmisinä, kuten kissanpentu odottaessaan luovutusikään tuloa.
Kuva ei ole perhepiiristä.
Ei sitä meinannut silmiään uskoa, kun heinäkuussa kuun näki.
VastaaPoistaNostan hattua sinun kahvinhaku päähänpistolle.
Hieno homma!
Pidähän lystiä harakanpoikien kolttosia seuratessa ja muutenkin lupsakoita kesäpäiviä!
Kiitos Tarina. Joskus sitä täytyy yllättää itse itsensäkin.
PoistaNäillä ilmoilla kelpaa parveekkeella tiirailla elämänmenoa,
Jaa eikö heinäkuussa voi kuuta nähdä ? en oo pannu merkille.
VastaaPoistaKahvihampaan kolotusta ei kukaan mokan ystävä kestä minuuttiakaan pitempään.Yölläkin sitä on saatava.
Nyt on linnun poikasten vaellukset kaikkialla ja sitä valkosta paskaa asfalttipihat täynnä.
Mukavaa parveke maailman tuumailua, kaikki on mahollista !
Liirum kiitoksia aina yhtä nasevasta kommentistasi.
PoistaTässä vielä opetellaan katsomaan mitä tämän asunnon parvekkeelta oikein näkeekään.
Nyt toivotaan vaan jatkoonkin kauniita kesäpäiviä olet sitten sorvin äärellä tai et
Minäkin bongasin kuun tässä iltana muutamana mutta kun kameran akku oli latautumassa jouduin ihailemaan vain silmilläni.
VastaaPoistaAuringon laskiessa iltaisin maailma on jos minkä värinen milloin keltainen,milloin sitten punaisen kirjava eikä voi kun ihmetellä että kaunista on.
Melkoisen reissun teit kipeillä jaloillasi ja voin kuvitella miltä tuntuu päästä kotiin takaisin ja saada jalat lepoon.Minulla kun itselläni ei ole oikean jalan nilkka oikealla kohillaan niin tekee joskus tiukkaa kävely lenkit varsinkin helteillä.
Luonto on kyllä niin kösittämättömän moniviahteinen ja silmiä hivelä.
VastaaPoistaAina joskus sitä yllättää itse itsensäkin päähänpistoillaan. tahtoo vain olla että huomaan etten näissä arkisissa asioissa usein kävele sitten ulkomailla kyllä.