Pitkästä, pitkästä aikaa ystävä saapui lähiseudun pikkukaupungista visiitille luokseni. Helsingin rautatieasema ilahdutti silmää kun sinne menin vastaan ystävääni. Sinne pystytetty ihme puutarha oli kiva piristysruiske arkisen aseman eloon.
.Hurautimme Senaatintorille
Kiseleffin talo oli ensimmäinen etappimme. Nurkassa tönötti vanhanajan hissi (tuli niin lapsuus mieleen)
Tämä talo on peruskorjauksen yhteydessä muokattu upeaksi kauppiastaloksi josta löytyy monemmoista suomalaista mukavaa tuotetta.
Bocin talon, eli Vanhan Raatihuoneen sisäpihan viihtyisässä kahviossa joimme kupposet kuumaa.
Mutkan kautta suoraan tulimme kotiini. Mutkia piisasi sillä kävimme ensin Kauppatorilla pottu- ja mansikkaostoksilla ja koska metro ei nyt kulje keskustaan mollotimme bussissa Etelä- Espalta Herttoniemeen, sieltä metrolla yhden pysähdyksen taktiikalla Vuosaareen ja vielä bussilla asunnolleni.
Lienee metro ollut ihme ja kummastus pikkukaupungin ystävälleni, ainakin ilme niin kertoo.
Jutunjuurta meillä kahdella piisaa joten yö oli jo pitkällä kun maltoimme siirtyä untenmaille.
Seuraavana päivänä parvekkeellani kokoontui Marttakerho istuessamme parvekkeella kutimien suihkiessa. Ehtoolla oli pakko mennä pizzalle Siilinpesään.
Ainakin oletimme olevamme Siilitiellä Helsingissä, mutta, mutta... mitäpä lautasliina kertoikaan.
Paikka ei ehkä yllä Gourmet ravintolan tasolle, mutta pizza oli todella mahtava. Paikka sinänsä, kuten viereinen metroasemakin antoi meidän nähdä elämän koko raadollisuuden. Ja taisimme mekin saada hymyä aikaan ainakin tarjoilijan ja naapuripöydässä istuneen sedän huulille.
Matkalla kotiimme ihailimme todella upeaa auringonlaskua
Kun tänään illansuussa halasin ystäväni Pasilan asemalla oli mieli hyvä. Olinhan saanut viettää aikaa, rupatellen, nauraen, syöden, kahvia hörppien jne ystävän, jonka kanssa olemme todella samalla aaltopituudella, kanssa. Kuinka pitkä ajasta tulee ennenkuin jälleen tapaamme on iso ? Mutta varmaa on että ystävyytemme kantaa.
.Hurautimme Senaatintorille
Kiseleffin talo oli ensimmäinen etappimme. Nurkassa tönötti vanhanajan hissi (tuli niin lapsuus mieleen)
Tämä talo on peruskorjauksen yhteydessä muokattu upeaksi kauppiastaloksi josta löytyy monemmoista suomalaista mukavaa tuotetta.
Bocin talon, eli Vanhan Raatihuoneen sisäpihan viihtyisässä kahviossa joimme kupposet kuumaa.
Mutkan kautta suoraan tulimme kotiini. Mutkia piisasi sillä kävimme ensin Kauppatorilla pottu- ja mansikkaostoksilla ja koska metro ei nyt kulje keskustaan mollotimme bussissa Etelä- Espalta Herttoniemeen, sieltä metrolla yhden pysähdyksen taktiikalla Vuosaareen ja vielä bussilla asunnolleni.
Lienee metro ollut ihme ja kummastus pikkukaupungin ystävälleni, ainakin ilme niin kertoo.
Jutunjuurta meillä kahdella piisaa joten yö oli jo pitkällä kun maltoimme siirtyä untenmaille.
Seuraavana päivänä parvekkeellani kokoontui Marttakerho istuessamme parvekkeella kutimien suihkiessa. Ehtoolla oli pakko mennä pizzalle Siilinpesään.
Ainakin oletimme olevamme Siilitiellä Helsingissä, mutta, mutta... mitäpä lautasliina kertoikaan.
Paikka ei ehkä yllä Gourmet ravintolan tasolle, mutta pizza oli todella mahtava. Paikka sinänsä, kuten viereinen metroasemakin antoi meidän nähdä elämän koko raadollisuuden. Ja taisimme mekin saada hymyä aikaan ainakin tarjoilijan ja naapuripöydässä istuneen sedän huulille.
Matkalla kotiimme ihailimme todella upeaa auringonlaskua
Kun tänään illansuussa halasin ystäväni Pasilan asemalla oli mieli hyvä. Olinhan saanut viettää aikaa, rupatellen, nauraen, syöden, kahvia hörppien jne ystävän, jonka kanssa olemme todella samalla aaltopituudella, kanssa. Kuinka pitkä ajasta tulee ennenkuin jälleen tapaamme on iso ? Mutta varmaa on että ystävyytemme kantaa.
Upea päivä teillä. Ystävä on kultaakin arvokkaampi:)
VastaaPoistakiitos Maiju kommentistasi. Ystävyys todella on upea asia ja meillä ystävyys kantaa 15-v päähän. Ystävyys vaan syntyi ensi kohtaamisella.
PoistaTonnikalaa ;o)
VastaaPoistaheh, heh
PoistaTuo kahvila siellä Senaatintorin varrella on aivan upea! Koin sen ensimmäistä kertaa viime kesänä ja toivottavasti saan kokea sen vielä tänä kesänä uudelleen. Ihana Café Summer Edge... viimeksi siellä oli hyvän kahvin lisäksi todella makoisaa porkkanakakkua. <3
VastaaPoistamuukin kuin porkkanakakku on loistavaa ja kun tarjoiluastiatkin on suomalaista designia ei voi kuin nauttia siellä
PoistaNuo vanhat hissit on nostalkisia,melkein samanlainen oli minunkin asuintalossa Oulussa aikoinaan.
VastaaPoistaKun saa hyvän ystävän kanssa viettää päivän tai pari ja jopa muutama tuntikin riittää niin tuntee itsensä melkeimpä uudesti syntyneeksi pitkäksi aikaa.
Miten oikeassa Tarikka oletkaan. Ystävän seura antaa voimia arjen haasteisiin
VastaaPoista