Taas on se aika vuodesta jolloin nuo päivät ovat käsillä. Jotkut uskovat Halloweenin olevan syrjäyttämässä pyhäinpäivää.
Halloween pohjautuu kelttikulttuuriin ja nimi juontuu englannin sanoista All Hallows Ewe, eli vanhattavalla kielellä pyhäinpäivän aatto. Euroopassa sitä on vietetty kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksalaisissa maissa kuten Englannissa, Irlannissa ja Skotlannissa, Kelttien juhla muistutti suuresti Suomen kekriä. Euroopassa halloweenia juhlitaan 31.10 ja pyhäinpäivä on 1.11.
Irlantilaiset ja Skotlantilaiset siirtolaiset veivät juhlan Amerikkaan. Suomessa juhla tunnetaan juuri amerikkalaisessa muodossaan. Suomessa ei myöskään käytetä samaa päivämäärää kuin muissa maissa. Koska suomalainen pyhäinpäivä ajoittuu 30.10 - 6.11 välisen ajankohdan lauantaihin, on Halloween istunut hyvin sen aattoon eli perjantaihin.
Pyhäinpäivä, nuoruudessani sitä vielä kutsuttin pyhäinmiestenpäiväksi, nimi muutettiin 1967, on päivä jolloin muistellaan poisnukkuneita läheisiä. Haudoilla käynti on lisääntynyt ja ainakin Malmin hautausmaan luona tänään oli kunnon ruuhkat hautausmaalle menijöistä.
Itse suuntasin Malmin hautausmaalle iltapäivällä. Astelin pääportista sisään ja siinä kohta on muualla lepäävien muistoksi kohta.
Astelin aina yhtä juhlavaa pääkäytävää pitkin aina lähelle kappelia.
Tovin viivähdin oman poikani haudalla ja hieman hänelle juttelinkin ja taisipa siinä kyynelkin vierähtää poskelle.
31-vuoden aikana on sammalkin päässyt kasvamaan kiven päälle. En halummut sitä poistaa koska mielestäni se myös kuvasti sitä kuinka kipu lapsen menetyksestä on hellittänyt vaikka ikävä onkin säilynyt. Unohtaa asiaa ei voi, eikä edes tarvitse, mutta sen kanssa oppii elämään.
Olin suosiolla jättänyt suunnitelmista tätini (pidin häntä lapsena mummonani) ja mummoni haudoilla. Arvelin etteivät jalkani olisi jaksaneet sitä kierrosta. Minun jaloillani noille haudoille olisi tullut ainakin puolituntia lisää kävelyä. Niinpä lähdin kohti isäni hautaa tassuttelemaan, samalla miettien kuinka isän kuolemasta tulee tässä kuussa kuluneeksi 18-vuotta. Kukaan meistä ei tuolloin olisi uskonut saavamme pitää äidin luonamme näin pitkään. Elämä yllättää välillä positiivisesti. 42 minuuttia kesti taaperrukseni poikani haudalta isäni haudalle ja jalat olivat lyijynraskaat. Kertoilin siinä isälle ettei äiti enää jaksa käydä haudalla, mutta muistelee heidän yhteistä pitkää ja onnellista taivalta.
Kun saavuin kotiin olin äärettömän väsynyt mutta onnellinen siitä kun kävin rakkaitteni haudalla.
Niin että, halloween vai pyhäinpäivä? Oman mielipiteeni mukaan ne molemmat mahtuvat kuvioihin. Ne ovat kaksi täysin eriasiaa eivätkä sulje pois toinen toisiaan.
 |
| Kurpitsat odottavat ostajaansa marketissa |
Halloween pohjautuu kelttikulttuuriin ja nimi juontuu englannin sanoista All Hallows Ewe, eli vanhattavalla kielellä pyhäinpäivän aatto. Euroopassa sitä on vietetty kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksalaisissa maissa kuten Englannissa, Irlannissa ja Skotlannissa, Kelttien juhla muistutti suuresti Suomen kekriä. Euroopassa halloweenia juhlitaan 31.10 ja pyhäinpäivä on 1.11.
Irlantilaiset ja Skotlantilaiset siirtolaiset veivät juhlan Amerikkaan. Suomessa juhla tunnetaan juuri amerikkalaisessa muodossaan. Suomessa ei myöskään käytetä samaa päivämäärää kuin muissa maissa. Koska suomalainen pyhäinpäivä ajoittuu 30.10 - 6.11 välisen ajankohdan lauantaihin, on Halloween istunut hyvin sen aattoon eli perjantaihin.
Pyhäinpäivä, nuoruudessani sitä vielä kutsuttin pyhäinmiestenpäiväksi, nimi muutettiin 1967, on päivä jolloin muistellaan poisnukkuneita läheisiä. Haudoilla käynti on lisääntynyt ja ainakin Malmin hautausmaan luona tänään oli kunnon ruuhkat hautausmaalle menijöistä.
Itse suuntasin Malmin hautausmaalle iltapäivällä. Astelin pääportista sisään ja siinä kohta on muualla lepäävien muistoksi kohta.
Astelin aina yhtä juhlavaa pääkäytävää pitkin aina lähelle kappelia.
Tovin viivähdin oman poikani haudalla ja hieman hänelle juttelinkin ja taisipa siinä kyynelkin vierähtää poskelle.
31-vuoden aikana on sammalkin päässyt kasvamaan kiven päälle. En halummut sitä poistaa koska mielestäni se myös kuvasti sitä kuinka kipu lapsen menetyksestä on hellittänyt vaikka ikävä onkin säilynyt. Unohtaa asiaa ei voi, eikä edes tarvitse, mutta sen kanssa oppii elämään.
Olin suosiolla jättänyt suunnitelmista tätini (pidin häntä lapsena mummonani) ja mummoni haudoilla. Arvelin etteivät jalkani olisi jaksaneet sitä kierrosta. Minun jaloillani noille haudoille olisi tullut ainakin puolituntia lisää kävelyä. Niinpä lähdin kohti isäni hautaa tassuttelemaan, samalla miettien kuinka isän kuolemasta tulee tässä kuussa kuluneeksi 18-vuotta. Kukaan meistä ei tuolloin olisi uskonut saavamme pitää äidin luonamme näin pitkään. Elämä yllättää välillä positiivisesti. 42 minuuttia kesti taaperrukseni poikani haudalta isäni haudalle ja jalat olivat lyijynraskaat. Kertoilin siinä isälle ettei äiti enää jaksa käydä haudalla, mutta muistelee heidän yhteistä pitkää ja onnellista taivalta.
Kun saavuin kotiin olin äärettömän väsynyt mutta onnellinen siitä kun kävin rakkaitteni haudalla.
Niin että, halloween vai pyhäinpäivä? Oman mielipiteeni mukaan ne molemmat mahtuvat kuvioihin. Ne ovat kaksi täysin eriasiaa eivätkä sulje pois toinen toisiaan.
Sillai sinä taas uskollisesti sipsuttelit omaistesi haudalle muistelemaan. Yllätyin kun Isäsi hautakivessä ei lukenutkaan PA:n upseerin arvoa. Benin hautakiveen se naputettiin.
VastaaPoistaSuotakoon jokaiselle ihmiselle oma mielipiteensä juhlapyhien arvosta.
Kirjoituksien mukaan Jeesus vieraili kaikenlaisissa bileissä :)
Kiitos Lauri. Isä ei koskaan arvoista piitannut ja samaa sääntöä noudatettiin myös hautakiven suhteen. Vain nimi ei brigadööriä.
PoistaKyllä uskon hänen arvostaneen ihmisen arvoa niinkuin Jumalankin.
VastaaPoistaEnnen vanhaan PA:n historiassa upseereiden arvot vastasivat työn toimenkuvaa ja saatu arvo työelämän kestoa.