Valinta

Elämä ei aina kuljeta meitä niin kuin toivoisimme. Osaksemme tulee ilon lisöksi vastoinkäymisiä, pienempiä ja suurempia. Joskus potuttaa jopa valinnan teko kaupassa.
tai mitkä vaatteet  pukisi ylleen jne. Jossain vaiheessa elämää useimmat meistä saamme kohdata myös isompia vastoinkäymisiä kuten läheisen menettämisen, terveyden pettämisen jne.

Niin, juuri siitä ajattelinkin kertoa. Eilen matkustaessani kotiin Silmäklinikalta bussi - metro - bussireittiä mielessäni myllersi, ei nyt ihan Sandymyrsky, mutta jonkinlainen pyörremyrsky tuiversi sisikunnassa.

Taustana silmäsairaudestani olkoon tämä kappale lääketieteellisestä aikausikirja Duodecimistä

Keratokonus on määritelmänsä mukaan ei-tulehduksellinen sarveiskalvon ohenemiseen johtava sairaus. Sen etiologiaa ja patogeneesiä ei tunneta. Se on yleisin sarveiskalvonsiirtoon johtava sarveiskalvosairaus. Keratokonuksen esiintyvyydeksi on arvioitu 1/1 500-1/2 000. Sairaus alkaa yleensä varhaisessa puberteetissa. Valtaosalla potilaista taudin eteneminen pysähtyy itsestään ja vain noin 20 %:ssa tapauksista jatkuu niin pitkälle, että sarveiskalvonsiirtoa tai muuta kirurgista hoitoa tarvitaan.

Oikeaan silmään tuo sarveiskalvonsiirto tehtiin muutama vuosi sitten ja se onnistui hyvin, näköä tuli. jos ei nyt loistoluokkaa mutta kuitenkin ihan kivasti verrattuna entiseen . Voin vain olla kiitollinen tuntemattomalle vainajalle siitä että hänellä oli elinluovutustestamentti. Nyt 
 1,5 vuotta sitten myös vasen selmä sai uuden sarveiskalvon. Pitkän toipumisajan jälkeen tänä syksynä kaiken olisi pitänyt olla kunnossa, painotan sanaa o l i s i, sillä nyt eilen tuli päätös että silmään tehdään korjausleikkaus laserilla Marraskuun loppupuolella.

Tuo toimenpiteen nimi on sellainen sanahirvitys että tyydyn vain kertomaan että tuohon saamaani sarveiskalvoon tehdään viiltoja ja paranemisprosessi kestää muutamia kuukausia. On erittäin iso mahdollisuus ettei leikkaus vieläkään tuo edes lähes toivottua tulosta vaan joudutaan taas miettimään mitäs tehdään seuraavaksi.

Miksikö tätä kirjoittelen? Osaksi siksi että jos pännii on päiväkirjamerkintänä luettavana täältä. Toiseksi, koska olen tehnyt tietoisen valinnan etten jää märehtimään vastoinkäymisiin. Luonnollisesti harmistuksia tulee niin arkisissa asioissa kuin suuremmissakin, mutta niiden yli voin kiivetä. Isäni usein sanoi vaikeuksien olevan voittamista varten. Kun valintani näin julistan julkisesti on paljon vaikeampi rikkoa tuo päätös. Jos niin teen potkikaa mua persuksille. Ohoo, nyt Tarina riemusta kiljuu " Enkös niin ole tehnyt jo vuosia" Kylläpä vain niin Tarina on tehnytkin, nyt vaan valintani on oma tekele ilman kenenkään puskemista.

Tämän pohdiskelun jälkeen voin vain toivottaa virkistäviä hetkiä. Siemaillaan onnen ja riemun maljasta!