Valkeus

Olin unohtanut valkeuden 
katsellessani syksyn raskaita värejä
ja eräänä aamuna oli valkeus edessäni.


Seisoin hiljaisena hämmästyksestä.
Kasvoilleni hajosi lempeä hiutale
viileäksi tuoksuksi,
ja valkean maiseman rauha
solui sieluuni kuin juoma.

Ikäänkuin Jumala olisi elämänkirjastaan
kääntänyt piiloon
syksyn väreillä ja kullalla kirjoitetun lehden
ja avannut suuren valkean aukeaman,
jolle talviauringon kalpealla säteellä 
kirjoitetaan lauluja,
jotka ovat viileitä ja kauniita,
ja lumitähden muotoisia.

Katri Vala
Kootut Runot (WSOY 1958)