Enpä ollut ajatellut tästäkään postausta tehdä, niin hieno eilinen päivä oli, että haluan jakaa tuon kokemuksen.
Piirua vajaa kukonlaulun kello herätti minut (sunnuntai-aamuna). Olisi kyllä nukuttanut niin makoisasti. Mutta mitäpä ei oman äitinsä eteen tekisi.
Aamutouhujen jälkeen matka äidin luo alkoi bussi-metro-bussi, 1,5 tuntia kului siinä ihan rattoisasti. Äiti jo alhaalla odotteli olihan kuljetuspalvekun auto tulossa hetkellä millä tahansa. Suuntasimme kohti Kannelmäen kirkkoa.
Kirkko on yksi näistä joka ei kirkolta näytä. Ovella kirkkoherra oli lausumassa kirkkokansaa tervetulleeksi. Kuten aina hän muisti taaskin letkauttaa äidille kuinka äidin 85-v päivillä häneen teki suuren vaikutuksen kuullessaan äidin käyttävän kännykkää. (tuohon aikaan kännykän käyttö ei ollut niin yleistä kuin tänään) hän kertoi pommin räjähteneen vasta tuon jälkeen päästessään perille tietokoneen käyttökurssista jota äiti kävi.
Messu sujui hyvin ja voikin sanoa että läsnä oli jokaisen sukupolven edustajia. Me menimme suhteellisen eteen jotta äidille olisi lyhyempi matka alttarille ehtoolliselle. Jakavat sitä myös penkkeihin mutta äiti haluaa kokea sen juhlantunteen kun menee alttarille. Tuin siis äitiä tuolla matkalla.
Itse, hivenen teologiaa lukeneena kiinnitin huomiota kirkon alttariosaan.
Huomasin tässä kirkossa hyvin selkeästi tulevan esille sen mitä luterilaisessa kirkon rakentamisessa alunalkaen ryhdyttiin tekemään. Eli kirkon etuosa muistuttaa laivankeulaa näin tuoden esiin että kirkko on seurakuntalaiva. Alttaritauluna tässä kirkossa on lasityö jonka nimi on elämänpuu, se ei ole valmiiksi pureskeltu vaan jokainen voi luoda omia mielikuviaan siitä.
Messun jälkeen siirryttiin seurakuntasaliin jossa oli ikäihmisten juhlakahvit. Kannelmäen seurakunta kutsuu puolivuosittain tällaiseen tapahtumaan kaikki seurakunnan jäsenet jotka kyseisenä vuonna täyttävät 70, 75, 80, 85 ja 90-vuotta. Tuon iän jälkeen kutsutaan joka vuosi, kuten äidin kohdalla.
Tilaisuudessa myös kyseltiin minkä ikäisiä osallistujat olivat. Kävi ilmi äidin olevan vanhin, seuraavaksi vanhin oli 90.
Seurakunta on järjestänyt näitä tilaisuuksia 5-vuoden ajan ja ikääntyvät ihmiset ovat hyvin ottaneet ne vastaan.
Kas kas, Kannelmäen kirkko on maijun lapsuuden maisemista sekä ensimmäinen päivähoitopaikkani oli kirkon tiloissa. Lapsesta oli ihmeellistä seurata kun kirkkoa rakennettiin tuohonko telttaan sitten menen hoitoon??? Voi noita nostalgisia aikoja.
VastaaPoistaMukava syntymäpävä äidilläsi oli:)
Bäin pieni tämä Suomemme on. Niin usein tavalla tai toisella polkumme koskevat toisiaan.
PoistaKaunis ja koskettava sunnuntaipäivänne. Kirkkolasi maalaus aivan upea ja elävä - Kiitos kuvista.
VastaaPoistaKiitos Liirum kommentistasi. Minulle oli tärkeää saada olla äidin tukena tällä kirkkoreissulla
Poista