Popoasiaa

Enpä olisi kuuna päivänä uskonut tämän tädin tekevän postausta kengistä! Good gracious me! Tässä sitä kuitenkin ollaan. Sen verran suuri ilon aihe tämä on.

Kun olin nuori olin oikea kenkäfriikki. Kenkiä oli paljon enemmän kuin tarvetta olisi ollut. Mitä korkeammat ja kapeammat korot sitä parempi. Sitten ensimmäisen raskauteni aikana jalkani kirjaimellisesti kasvoivat koosta 39 kokoon 41, eikä enää palautunut entiselleen. Pitkin hampain laitoin kaikki ihanat kenkäni kierrätykseen ja hankin kenkiä vain todelliseen tarpeeseen. Kun lonkkani sitten alkoi oireilemaan ja kipuilemaan 1988 (tekee niin yhä edelleen) sain lääkäriltä ukaasin: vain matalia ja tukevia kenkiä.

Seuraava muutos tapahtui reilu 3-vuotta sitten kun oikea jalkaterä alkoi turvota kuin hyvin kohonnut pullataikina. Syntyi tenkkapoo: mistä kengät muodottomiin jalkoihin? Kesät meni hyvin ensin Crockseissa kunnes nekin kävi ahtaiksi, sittemmin, kuten yhä edelleen jalkaan potkittavissa läpysköissä. Tosin, niin lapseni väittävät, kesäni venyvät kenkien suhteen melko pitkiksi Toukokuusta Lokakuuhun ja jostain kumman syystä perheen nuoriso väittää, että heitä hävettää liikkua kanssani paljaitten varpaitteni vuoksi kun ihmiset jo vetävät nuttua tiukasti kiinni.

Syyskuussa 2010 ostin Lontoosta Clarksin kaupasta kengät.

Hyvin ovat palvelleet 2 syksyn, talven ja kevään ajan. Nyt kuitenkin jostain on alkanut vuotaa ja hieman ahtailtakin tuntuvat. Olen jo useamman viikon ajan metsästänyt kenkiä, sellaisia pullerojalkoihin käyviä. Kymmeniä kenkäliikkeitä olen Helsingissä kiertänyt, turhaan. Lankesin jopa netistä tilaamaan kengät, tuntuivat hyviltä, mutta... kiinni eivät menneet. Joten palautukseen.

Kuulin sitten tuttavalta että hänen tuttavansa tuttavan tuttava oli löytänyt kengät Töölöntorin luona olevasta kaupasta. Siispä sinne matkalla äidin luo. Seisoin Töölöntorin nurkalla ja mietin: niin että missähän täällä on Töölöntorinkatu? Löytyihän se ja kauppa myöskin. Epätoivo ehti jo iskeä mieleen kun huomasin miten pieni kauppa oli. Astuessani sisään myyjä heti tervehti ja kysyi kuinka voisi palvella minua. Esitin asiani ja minut ohjattiin istumaan. Myyjä riisui kengät jaloistani ja pahoitteli joutuvansa pyytämän minua seisomaan. Jalkani mitattiin kuten lapsilta ainakin. Hän sanoi hakevansa kenkiä, alkuun toi 5 paria, joista sopimattomuuden vuoksi karsiutui kolmet. Vielä 3 paria lisää joista karsiutui kaksi, toiset hinnan vuoksi 284€. Kaksi paria pudotin pois koska eivät oikein silmää miellyttäneet. Joten siinä ne olivat uudet kenkäni.

Enpä ole palvelua kenkäkaupassa saanut ainakaan 30-vuoteen. Olisi siis voinut olettaa kenkien hinnassa olevan myös palvelulisää. Samanhintaisia olivat kuin muuallakin jossa aiemmin kiersin.

Todellakin tuntuu mukavalta kun on kengät ongelmajalkoihini. Taas voi tassutella omaan hiljaiseen tyyliini ilman että jalat kastuvat. Kun vielä pohjissa on pitoa talviliukkaillakin on hieman helpompaa.

Ihanaa Lokakuun jatkoa toivottelen juniorini Juliet-kissan myötä.